Jos vain sisustukseeni sopisi kultainen

Aikaisemmin sisustustyylini on ollut vähän enemmän romanttisen rustiikkinen, on ollut kermanvalkeaa, halkeilevia pintoja, vanhoja esineitä, romanttista kukkakuosia ja antiikkihopeaa. Muutama vuosi sitten elämäntilanteen muuttuessa muutin modernisti, selkeälinjaisesti ja hillitysti sisustettuun asuntoon, jonka johdosta sisäistin myös vahvasti samaa suuntausta. Tietenkin kämppä sai metrikaupalla uutta tekstiiliä, kasan sisustusesineitä ja noin 72 kynttilää (ne laskettii kerran).

Rustiikkisuus sopii mielestäni paremmin historiallisempaa arkkitehtuuria olevaan vanhempaan asuntoon eikä niinkään uutuuttaan hohtavaan uudisasuntoon, kuten tuolloin oli kyseessä. Tosin nyt minulla ei ole kumpaakaan, vaan kamppailen 80-luvun loppupuolen luhtitaloasunnon kanssa. Onneksi siellä on kuitenkin suuret ja tunnelmalliset ikkunat sekä uusitut pinnat. Ja tilaa. En mahtunut edes 17-vuotiaana 36 neliöiseen kaksioon, joten yksiöt voin unohtaa. Alkuun nykyiseen asuntoon muutto tuntui aikamoiselta takaiskulta, mutta en antanut epätoivon vallata mieltäni, vaan aloin itse pistämään paikkoja uuteen uskoon ja peittelemään virheitä. Ahkera pintaremontointi, kiivaat neuvottelut isännöitsijän kanssa ja intohimoinen (budjetti-)sisustaminen tekivätkin siitä lopulta minulle kodin, jossa viihdyn.

Muutaman viimevuoden aikana antiikkihopea on siis muuttunut kiiltävään kromiin, halkeilevat pinnat kiiltovalkoiseen ja tummanruskea puu vaaleanharmaaseen pintaan, mutta koristeellisuus on säilynyt. Aina sävymaailma on ollut vaalea ja kaikki sävyt neutraaleja, mutta nyt puhdas valkoinen on se väri, joka asuntoani enimmäkseen verhoaa. Aikaisemmin asunnoissani on ollut linjaus, että makuuhuoneessa on ollut kultaisia yksityiskohtia ja muualla asunnossa hopeisia, koska olen pitänyt kummistakin. Vuodesta 2012 kulta on saanut siirtyä hopean vallattua koko asunnon. Nyt minulle on tullut sitä kuitenkin ikävä. Ihania sisustuskauppoja selaillessani keräsin tähän muutamia (okei, aika monia) himoitsemiani sisustuselementtejä, jotka varmasti löytyisivät kodistani, jos se ne sallisi.

Ai että, HALUAN. Pitääkö tässä nyt pistää sisustus uusiksi vai hankkia kenties lisähuoneita?! Myönnettäköön että olen sen verran harakka, että olen hulluna kaikkeen kiiltävään, oli se sitten minkä väristä metallia tahansa. Entäs te, mitä pidätte? Sytättääkö kulta vai onko hopea enemmän mieleen? 

Kuvat: Boutique Camping, CP Hart, Etsy, Houzz, H&M, Pinterest

Risottoa ilman riisiä

Olin viikonloppuna ostanut ainekset parsakaalirisottoon, mutta sitä ei tullut sitten muilta ruoilta tehtyä. Eilen tuli kuitenkin sopiva hetki siihen töiden jälkeen, kun valmiina ei ollut muuta ruokaa. Päätin sitten kokeilla miten parsakaalista tehty risotto luonnistuisi ja miltä se maistuisi. Ps. Tuoreesta parsa- tai kukkakaalista toimii parhaiten tässä risotossa!

RESEPTI

1 iso parsakaali/kukkakaali

puolikas sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

10 cl valkoviiniä

1 rkl sitruunan mehua

1 dl parmesanraastetta

suolaa

 mustapippuria

1. Irrota kukinnot kannasta 

2. Hienonna tehosekoittimella muruksi. Tee sama paloiksi pilkotulle sipulille. Lisää seokseen murskattu valkosipuli. (itse lisäsin vielä sulatettua pakastekukkakaalia, jota en suosittele hyvän koostumuksen säilyttämiseksi)

3. Kuumenna pannu ja laita siihen oliiviöljy ja voi. Kun voin "rätinä" hiljenee, on aika lisätä kaaliseos pannulle

4. Paista seosta 3-5 minuuttia

5. Lisää seokseen mausteet, sitruunamehu (mieluiten tuorepuristettu, valmiskin käy) ja viini.

6. Kiehauta viini nopeasti ja ota pois pannulta.

7. Lisää tässä vaiheessa parmesan, joka sulaa joukkoon

8. Nauti lämpimänä ja lisää halutessasi päälle vielä vähän parmesaania

Tuli muuten aika hyvää! Ei kuitenkaan vedä vertoja tuhdille vanhalle kunnon risotolle, mutta on oiva lisuke esimerkiksi kanafileelle puhumattakaan pihvistä. Tuli mieleen, että pinjansiemenet, ja miksei muutkin siemenet tai pähkinät, sopisivat oivallisesti risoton kaveriksi. Oman risottoni rakennetta vähän pilasi sulatetun ja sitten hienonnetun kukkakaalin lisääminen. Koostumuksesta tuli vähän enemmän puuromainen, kun tuoreilla kaaleilla se olisi pysnyt irtonaisena, kuten tavankin risoton kuuluu olla. Maistuva kasvislisuke kuitenkin. Lopputulema: Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti!

The Alphabets of my Life

Aurinko. Ehdottomasti. Rakastan aurinkoa, lämpöä ja valoa! En halua hukata yhtään aurinkoista päivää, vaan silloin, kun mollukka on taivaalla, on päästävä ulos. Aurinko saa minut voimaan paremmin henkisesti, mutta myös fyysisesti, sillä atopiaan taipuva ihoni tarvitsee annoksensa UV-säteilyä.

Banaani. Olipa ihme, että tuli ensimmäisenä mieleen. Tosiasiassa se on ehdottomasti lempihedelmäni. En pystyisi olemaan päivääkään syömättä, sillä se on olennaisena osana aamupuuroani. Odotan kauhulla tiukemman ruokavalion alkua, koska silloin ei tätä herkkua pitäisi syödä..

C-vitamiini.  Tuo tunnettu flunssankarkottaja on todellisuudessa hyvin tärkeä ja monipuolisesti elimistössä toimiva antioksidantti. Se mm. edistää monien muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytymistä, estää kehon hapettumista ja on välttämätöntä mm. kollageenin muodostumisessa. Aikuisen tulisi saada C-vitamiinia päivässä vähintään 75mg. Itse huolehdin C-vitamiinin saannista erityisesti syömällä camu camua, joka on C-vitamiinipitoisin ravintoaine. Muita korkeilla pitoisuuksilla varustettuja ruoka-aineita ovat tuoreena käytettyinä tyrni- ja ruusunmarja, mustaherukka, paprika, nokkonen sekä parsa- ja lehtikaali, mutta sitä saa myös muista kasviksista, marjoista ja hedelmistä.

Dietti. Diet = ruokavalio. Se, että syön hyvin, on mulle tärkeää. Kaikki, mitä ruokavaliooni kuuluu ja ei kuulu sekä mitä sallin ja milloinkin, on tietoisia valintoja. Se kehittyy kokoajan etsiessäni sitä optimaalista kokonaisuutta, jonka avulla voisin parhaiten. En halua kitua kieltämällä itseltäni sitä mitä himoitsen, vaan olen opettanut mieleni niin, että terveelliset valinnat tulevat itsestään ja silloin, kun aihetta on, annan luvan itselleni herkutella epäterveellisestikin. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki mitä syön on oikeasti maistuvaa, koska rakastan syömistä ja hyvää ruokaa.

Elämä. Jokaisella sellainen on ja jokaisen sitä pitäisi arvostaa. Kaikille oma elämä on varmaan se tärkein ja itse haluan tehdä siitä parhaan mahdollisen. Tuntuu, että tähän saakka kaikki on ollut pakollista suorittamista ja "sitten kun" -elämää. Nyt haluan elää ja nauttia tässä ja nyt rakentaen kuitenkin mielekästä tulevaisuutta. Vastoinkäymisiä tulee aina ja odottamattomia asioita tapahtuu, mutta asenne ratkaisee niiden merkityksen. Osuvasti sanotaankin, että elämä on 10% sitä, mitä sinulle tapahtuu ja 90% sitä, miten reagoit siihen.

Fair play. Reilupeli se olla pitää. Epäreiluudesta niskakarvani nousevat pystyyn ja  verenpaineeni nousee uhkaavasti. Rehellinen ja muita kunnioittava toiminta pitäisi olla itsestäänselvyys. Oli kyse sitten itsestä tai jostakin toisesta, niin en pysty helpolla olemaan puuttumatta epäreiluutta kohdatessani. Uskon, tai haluan uskoa, myös Kharman lakiin. Vähintään toivon, että väärinkohteluista tulee myöhemmin seurauksensa.

Gentlemanni. Näitä on nykyään ihan liian harvassa. Monelta uupuu ihan peruskäytöstavat, eikä edes tajuta olevan tökeröitä tai epäkunnioittavia. Olen itsenäinen nainen, mutta kohteliaat elkeet, sivistynyt keskustelu ja huomioiminen kyllä ilahduttavat suuresti. Arvostan.

Huumori. Se elämän suola. Parasta on kun huumori puree ja pääsee hekottamaan sydämensä kyllyydestä. Iloitseminen ja nauraminen vaikuttavat nimittäin hormonitasolla lisäten mielihyvää ja lievittäen stressiä ja täten tehden onnellisemmaksi. Nauraminen on muutenkin terveellistä. Monissa tutkimuksissakin on havaittu huumorintajuisten ja usein nauravien ihmisten olevan terveempiä ja elävän pidempään kuin kylmäkiskoiset ihmiset. En ihmettele.

Itsetuntemus. Subjektiivinen ymmärrys itsestään, luonteestaan, ominaisuuksistaan, arvostaan, haluistaan, tunteistaan, ajattelustaan ja toiminnastaan eli koko käyttäytymisestään on lähtökohta itsensä hyväksymiselle ja rakastamiselle, jotka ovat taas lähtökohtina terveelle minäkuvalle. Vasta kun tiedostaa omat vahvuutensa, heikkoutensa, hyveensä ja paheensa, voi niitä kehittää paremmiksi. Olen lähtenyt tälle tielle vahvasti, mutta vielä tutustumista riittää. Puolustuskanta, kieltäminen ja toisaalta itsesääli ja surkuttelu eivät auta ketään. eivät varsinkaan itseäsi. Tämän olen ymmärtänyt.

Jaksaminen. Ehdottomuus, jos aikoo nauttia elämästä.Työn, oli se mitä tahansa fyysistä tai henkistä  kuormitusta aiheuttavaa, ja levon tulisi olla tasapainossa, jottatuntee olonsa elinvoimaiseksi ja virkeäksi. Suurina tekijöinä jaksamiseen liittyy myös ravinto ja liikunta, sillä vaikka liikunta kuormittaa ja saattaa asettaa paineitakin, niin se on jaksamisen kannalta erittäin edullinen harrastus. Levon lisäksi mielekäs tekeminen ja vapaa-aika ovat avainasemassa. Itselläni nämä kaikki tuntuvat olevan ihan hyvin balanssissa tällä hetkellä. Tietysti käyttäisin mielummin vähemmän aikaa töihin, jotta arkena kerkeisi tehdä jotain muutakin, mutta ainakin jaksan hyvin. Jos en jaksaisi, tekisin jotain muuta.

Koti. Itselleni erittäin tärkeä paikka. En oikeastaan pysty tuntemaan oloani kotoisaksi missään, missä ei ole oman näköistäni tai omia tavaroitani. Toisaalta teen mistä vaan kotini, vaati mitä vaati. Vaikka tietäisin asunnon olevan väliaikainen, haluisin silti laittaa sen näköisekseni. Tästä on montakin esimerkkiä. Koti on pyhä paikka, jossa voi rentoutua ja levätä, mutta jossa viihtyy muutenkin ja jonne voi kutsua ystäviä.

Liikunta. Tärkeä osa elämääni. Olen kirjoittanut tästä jo paljon täällä, mutta luonto ei antanut valita mitään muuta L-kirjaimeen x) Lempiliikuntaani on kaikki mahdollinen, mikä sisältää pomppimista ja hyppimistä, mutta olen saanut myös uudestaan kipinän saliharjoitteluun. Jossain vaiheessa olin siihen vain niin kyllästynyt. Tämänhetkiset lempparituntini ovat cardio step interval, training for runners, core pulse ja bodycombat (à la Sats-Elixia).

Motivaatio. Tahtotila, joka aikaansaa erilaiset motiivit, jotka voivat olla niin tarpeita, haluja, palkkioita kuin rangaistuksiakin.  Motivaatiosta riippuu kuinka mielenkiintoisena asiaa pitää ja kuinka omistautunut asialle on. Sisäisen motivaation saaminen olisi paras, sillä se on sisäisesti syntynyttä ja toiminta tapahtuu omasta tahdosta ilman ulkopuolisia palkkioita tai pakotteita. Juuri tällainen on onneksi motivaationi minulle tärkeitä asioita, kuten elämäntapavalintojani kohtaan. Välillä sitä tulee puuskittain, mutta se on pitkäkestoista. Varsinkin nyt olen innoissani blogin pitämisestä ja motivaatio sitä kohtaan on huipussaan, kun saan tästä iloa ja tyydytystä.

Nauttiminen. Niin kuin olen jo E-kirjaimen kohdalla sanonut, niin elämästä kuuluu nauttia. Olisi tosi ikävää, jos elämä olisi yhtä kärsimystä. Vielä ikävämpää olisi, jos elämästä tekisi itse kärsimystä. Nautintoa tuottaa niin pienet kuin isotkin asiat.  Mielestäni pitääkin parhaansa mukaan tehdä sitä, mistä nauttii, ja jos se ei ole mahdollista, niin miettiä, mitä sellaisen nautinnon saavuttaminen vaatii. Itse nautin mm. hyvästä seurasta, jäätelöstä ja matkustelusta, mutta myös onnistumisista, tavoitepainosta ja arvostuksesta. Jälkimmäisten eteen pitää tehdä työtä, joka ei ole aina 100% nautinnollista.

Onnellisuus. Mulla on käytössä muutama ohjenuora, joilla siihen pyrin ja joiden toteutuessa sitä olenkin ainakin suuremmassa mittakaavassa. Ensinnäkin tunnen kaikki tunteet, joita tulee. Toiseksi keskityn olennaiseen ja pyrin poistamaan negatiivisia asioita ja turhia energiasyöppöjä elämästäni. Lisäksi omistaudun ja vaalin itselleni tärkeitä asioita. Lopuksi se tärkein eli pyrin olemaan utelias ja rohkea enkä pelkää epäonnistumista.

Picnic. Mikä on parempaa kuin hyvä ruoka? Lähteä nauttimaan hyvistä eväistä luonnonhelmaan. Kun puitteet ovat hyvät, niin niistä pitää nauttia. Suomessa aurinkoa ei nää koskaan liikaa. Kesällä voi tehdä vaikka picnic-retken saaristoon tai ottaa vain viltin mukaan lähipuistoon. Talvella taas pulkkamäki tai nuotiopaikka tarjoavat hyvät mahdollisuudet pistää picnicin pystyyn!

Qwerty. Eli siis Suomessa tavallisesti käytössä oleva tietokoneen näppäimistön järjestys (ylin kirjainrivi alkaa kirjaimilla QWERTY).Tämä kuvatkoon sen kaiken tärkeyttä, mitä päivittäin tietokoneella teen. Olen saanut bloggaamisesta uuden intohimon, mutta muutenkin tietokone on työn takia suuri osa jokaista arkipäivää: sillä tulee sivistettyä itseäni, sammutettua tiedonjanoa, hankittua inspiraatiota, suunniteltua tulevaa, oltua yhteydessä ihmisiin, hoidettua asioita, viihdytettyä itseäni ja mitä suuremmissa määrin myös shoppailtua. Ja ai niin, tehtyä myös töitä.

Rakkaus. Tietenkin. Näen, että jos täällä kellään mitään 

elämäntehtävää on, niin se voisi olla rakkaus. Ainakin se on hyvä päämäärä jokaiselle ihmiselle. Rakastaa ja tulla rakastetuksi - ei ole sen tunteen voittanutta.

Salkkarit. Haha. Since 1999! Olen seurannut Pihlajakadun elämää enemmän ja vähemmän aktiivisesti ihan sarjan alusta saakka. Hahmot on vähän kuin perheenjäseniä ja kyllähän sitä haluaa tietää mitä perheenjäsenilleen kuuluu :') Välillä sarja on ollut ihan kuraa ja välillä oikeastikin laadukasta ja viihdyttävää. Salkkareita en kuitenkaan hylkää.

Tilda. Elämäni T on ehdottomasti koirani Tilda. Vaikka en ollut ajatellut hankkia lemmikkiä, niin en ole päivääkään katunut Tildan hankintaa. Päinvastoin! Olen miettinyt, kuinka onnekas olen, kun olen saanut tuollaiset enkelin elämääni. Luonne ja käytös 10+, valloittavuus ja suloisuus 10++. Erittäin tärkeä ja rakas perheenjäsen.

Uni. Rakastan nukkumista. Monesti arki-iltaisin vain odotan sitä hetkeä, kun pääsen nukkumaan. Pidän myös myöhään nukkumisesta, mutta kun voin herätä luonnollisesti ilman herätyskelloa, on herätessään usein niin pirteä, että sitä vain pomppaa ylös valmiina uuteen päivään. Parasta on päästä puhtaisiin lakanoihin tietäen, ettei aamulla ole kiire minnekään.

Viini. Kuiva valkoviini, ah! Minusta on ihanaa pitää viini-iltoja ystävien kanssa, puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, nauraa ja rentoutua. Ei ole väliä pitääkö niitä jonkun kotona vai ravintolassa eikä onko mukana yksi ystävä vai enemmän. Jotenkin ne kuuluvat vielä enemmän syksyyn kuin muihin vuodenaikoihin. Pitääpä järjestää taas! Toki pidän viinistä muutenkin kuin seurustelun merkeissä. Lasi viiniä kruunaa hyvän aterian!

Weekend bag. Tällä viittaan viikonloppureissuihin. Välillä on ihanaa viettää viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, kuten tämän viikonlopun vietän, mutta erityisen mukavaa on saada pakata weekend bag viikonlopun irtiottoa varten. Ei tarvitse mennä kauas, mutta kunhan pääsee pois tutusta miljööstä nauttimaan vapaa-ajasta. Kun on tällaisia suunnitelmia, on aina jotain mitä odottaa innolla. 

X-hypyt. Mitä kovempi intensiteetti liikunnassa, sen parempi. Tykkään, kun saan antaa kaikkeni, purkaa kaiken stressin ja epämiellyttävät tunteet ja saan tilalle virkeän voittajaolon.

Ystävät. Ne ovat ihan välttämättömiä. Varsinkin todelliset sydänystävät, joita ei pysty korvaamaan mikään. Ystäviltä tuleva tuki, tsemppi, ymmärrys, ulkopuolisen näkemykset ja mielipiteet ovat kullanarvoisia. Lisäksi tietenkin hyvä seura, samanhenkisyys, nauraminen, yhdessä tekeminen ja syvälliset keskustelut kuin turhasta höpöttelykin antavat niin paljon elämään. Todellisen ystävän tunnistan itse siitä, että voin vain _olla_ hänen seurassaan. Ilman mitään efforttia suuntaan tai toiseen, täysin luonnollisesti. En silti sano, ettei ystävyyssuhteista tulisi pitää huolta, vaan itseasiassa se on erittäin tärkeää. Ketään ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Zara. Yksi lempparivaatekaupoistani. Sieltä löytää vallitsevasta muotisuuntauksesta ja kaupan linjasta riippuen aika ihania ja tyylikkäitä vaatteita. Laatu vaihtelee aika paljon, mutta monesti lempikappaleeni vaatteista on ostettu juuri Zarasta.

Åland. Rehellisyyden nimissä en ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla. Monesti on kyllä pitänyt. Ehkä ensikesänä saan suunnitelmani toteutettua. On nimittäin kuulema käymisen arvoinen paikka, jossa on ihan oma tunnelmansa.

Äidinkieli. Tämä omani, maailman toiseksi vaikein kieli heti mandariinikiinan jälkeen, mahdollistaa viestin välittämisen niin monella eri tapaa. Se on ehdottomasti positiivinen asia varsinkin, kun haluaa kirjoittaa omalla tyylillään tuoden blogissaan omaa persoonaansa esiin. Varmasti mullekin tulee paljon kyseenalaisia ilmaisuja ja lauserakenteita sekä ihan kirjoitusvirheitä, mutta äidinkielen entisenä pilkunnussijana yritän parhaani itseni ilmaisussa kuitenkin tarkoituksellisesti välillä rikkoen oikeinkirjoitussääntöjä. (esim. "mullekin" tulee suustani luonnollisemmin kuin "minullekin" ;)

Öky. En muuta keksinyt, kun en ötököistä tai örvellyksestä erityisemmin pidä. Sen sijaan pidän, tai sanottakoon, että mulle kyllä kelpais, pari "öky-" juttua tähän elämään. Voisin alkuun ottaa ökytalon ja ökyauton ja olla ihan ökyrikas.

In & Out October

Hyvää huomenta! Tänään tarkoituksenani on käydä läpi uutuksia, ilmiöitä ja muita ajankohtaisuuksia, jotka ovat koskettaneet minua tässä kuussa, ja luokitella niitä täysin omien näkemyksieni ja mielipiteideni perusteella. Mielivaltaista ehkä, mutta kenen mielipide sitten merkkaa, jos ei omani?

En pysy näissä asioissa aina ihan aallonharjalla, vaan sanottakoon, että mietin ja tutkiskelen tekemiäni hankintoja ja mielipiteitäni asioita kohtaan ja muodostan kantani vasta, kun olen saanut tarpeeksi objektiivista tietoa. Toki joskus sattuu niitäkin keissejä, kun ajatukseni on "Mulle heti nyt!" Ensin listaan tämän kuukauden hankintoja ja muita positiivisia ajatuksia herättäviä asioita, jonka jälkeen niitä, jotka eivät ole säväyttäneet tai muuten jääneet negatiiviseen valoon.

Törmäsin jo ennen uuden Pätkis-jäätelön markkinoille tuloa sen mainontaan mm. Facebookissa ja heti ajatus oli, että tuota on pakko maistaa. Olen haaveillut myös Pätkis-jäden kaverista, Omar-jäätelöstä, mutta kun vihdoin otollinen hetki lisätä purnukka ostoskoriin tuli, vei Pätkis kirkkaasti voiton. Se maistui heti ensilusikallisesta ihan ihanan pätkiksiselle. Koostumus oli sopivan kermainen ja suklaasydäntä riitti tarpeeksi. Poikaystäväni osti samalla kertaa lempijäätelöäni Ainon suklaata ja kun maistoin sitä tämän jälkeen, ei se edes maistunut yhtä intensiiviselle kuin tämä. IN!

Tunnelmavalot. Nyt eletään jo sitä aikaa kun töihin lähtiessä ja työ+salireissulta tullessa on pimeää. Valoisia maisemia näen vain bussin ikkunasta siirtymävaiheessa. Pimeästä en pidä, mutta siitä paljon miellyttävämmän tekee kaunis tunnelmavalaistus. Kynttilänvalo on tietenkin kaikista kauneinta, mutta kyllä tällaisessa keinotekoisessakin valkoista valoa tuikkivassa sisustusvalossa on puolensa ja tunnelmansa.

En ollut alkuun ihan varma pidänkö vai en, mutta nopeasti silmä tottui ja viimeistään kokeiltuani olin ihan myyty. Nyöripaidat ovat listallani hyvinkin IN. Pidän kokoni vuoksi hyvinistuvista paidoista, jotten näytä muodottomalta tai telttaan hukkuvalta. Näin ollen valintanani on monesti ollut erilaiset trikoopaidat. Niissä ei useinkaan ole kovin paljoa valinnanvaraa, koska erikoisemmat leikkaukset ja yksityiskohdat suunnitellaan pääsääntöisesti toisenmallisiin vaatteisiin. Koska pidän neutraalista värimaailmasta, ei myöskään väreillä pelaaminen ole ollut vaihtoehto. Nyöritysyksityiskohta paidassa on näyttävä pitäen tyylin kuitenkin hillittynä. Tai oikeastaan itse voit päättää kuinka hillittynä sen pitää ;)

 

Kuvat: Pinterest

Paitojen sitominen vyötärölle. Oma veikkaukseni on, että niitä tänä päivänä pitävät eivät varmaan muista kyseistä muotia 90-luvulta. Se ei tietenkään määritä sen positiivisuutta tai negatiivisuutta, sillä muotihan kiertää ja toistaa itseään ja mielipiteet muuttuvat varmasti sen mukana. Itselleni paidat vyötäröllä kuuluvat kuitenkin leikkikentän laidalle. Lisäksi mulla on fiilis, että lyhyenä ihmisenä näyttäisin vain entistä enemmän lapselta niin pukeutuneena.

Kuva: Skinnme

Laihat läskit. Epäterveelliset elämäntavat omaavat ihmiset, jotka eivät välitä tehdä asialle mitään, vain koska ylimääräinen rasva "ei näy" ulkomuodossa. Sama koskee ihmisiä, jotka ovat niin onnekkaita, että omaavat hyvän aineenvaihdunnan. Näillä ominaisuuksilla varustettuna oleminen ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaa mättää kehoonsa kaikkea moskaa ja olla harrastamatta liikuntaa, vaikkei se päällepäin näykkään. Ei se ulkonäkö vaan se terveys. Ps. Kuvan henkilö ei todellakaan ole mielestäni läski, vaan ennemmin liian lihakseton.

Mediassa esiin on taas noussut juttuja turhasta valittamisesta. Niissä monet toimittajat (mm. tässä ja tässä) ovat kokeilleet olla valittamatta tietyn ajanjakson ajan. Tuloksena ovat huomanneet, kuinka helposti valittamiseen sortuu ja kuinka sen lopettaminen parantaa elämänlaatua. Valittaminen juontuu monesti negatiivisesta ajatusmaailmasta. Toisaalta turhista asioista nariseminen voi olla vain tapa, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää. Päinvastoin. Se huonontaa ilmapiiriä, vahvistaa negatiivisuutta ja jättää positiivisia asioita varjoonsa. Se myös ruokkii itse itseään ja tarttuu muihin. Olen syyllistynyt tähän aikaisemmin ihan liikaa. Viimeaikoina olen pyrkinyt saamaan ja saanutkin uuden tavan katsoa asioita. Katsominen tapahtuu nimittäin siitä positiivisesta näkövinkkelistä.

I love me -messut ja vuosipäivä

Heti kun sain kuulla I love me -messujen ajankohdan laitoin kaveripiirin ryhmächattiin osallistumispyynnön. Osallistumisprosentti ei ollut kovin korkea monesta eri syystä, mutta oli mukavaa käydä messuilla ystäväni ja hänen serkkunsa kanssa. Messuilla oli paljon nähtävää. Siellä oli edustettuina useita isoja brändejä, mutta todella paljon pienempiä ja tuntemattomampia toimijoita kauneuden, hyvinvoinnin, terveyden ja muodin saralta. Oli ihonhoitoa, kosmetiikkaa, kynsijuttuja, kampaamopalveluita, hiustuotteita, muotia ja liikuntaa sekä positiiviseksi yllätyksekseni viime käyntikerralla vähemmän edustettuina olleita terveysvalmisteita ja -tuotteita.

Mahdollista oli nauttia varsinkin naisten mieleen olevia herkkuja, kuten Magnumin jäätelöbaarin antimia ja skumppaa. Ilmaisia maistiaisia oli mm. Fazerilla ja monella proteiinivalmisteita ja superfoodeja tuottavalla yrityksellä. Löysinpä vielä maistiaisten kautta yhden uuden suosikkiproteiinipatukan: Lidlin luotsaaman Sportyfeelin sitruunanmakuisen raakapatukan (ilman lisäaineita jeij!).

Ostoksia ei tullut tehtyä erityisen paljon, mutta kosmetiikkaa kuitenkin löytyi kivasti. Ostin ensimmäisen geelilakkani. Toivottavasti se tekee kynsistäni kestävämmät ja ne pysyisivät kauniina kauemmin. Innostuin lisäksi Essence -merkin osastolla valikoimasta ja varsinkin tuotteiden hinnoista, joten mukaan tarttui ihana haalean vaaleanpunainen mattakynsilakka, joka kuivuu kaiken lisäksi supernopeesti, kun kerkesin sitä jo testaamaan. Lisäksi ostin 3-tehoisen kynsiä hoitavan, korjaavan ja kovettavan lakan, luomiväripaletin, huultenrajauskynän ja kaksi huulipunaa. Nopeiden testausten perusteella kaikki kerrankin ihan loistohankintoja.

Todellisuudessa mulla on varmaan sata huulipunaa ja -kiiltoa, joista käytän ehkä kahta silloin tällöin. Himoilen aina tietyn värisiä punia toisilla ja sitten itse en osaakaan käyttää niitä. Tosin valikoimassani oli selkeästi tumman nuden mattahuulipunan ja vastaavan tummanpunaisen punan menevä lovi. Ja nepä nyt löytyi! Tumma nude lähti vielä huulissani lauantai-illan dinnerille.

Itse asiassa meillä oli eilen poikaystäväni kanssa tapaamisemme vuosipäivä, jota lähdimme juhlistamaan Helsinkiin illallisen merkeissä. Ajattelimme myös käydä täällä Espoossa takaisin tullessamme paikallisessa kuppilassa yhdillä, nimittäin viime kerrasta onkin juuri tasan se vuosi aikaa! Kuka vie ensimmäistä kertaa tapaamansa komean ja miellyttävän deittinsä lähipubiin, jossa ei ole itsekään koskaan käynyt? No minä tietysti! Oli sekin aikamoinen idea ja aikamoinen kulttuurielämys. Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Tosin tällä kertaa emme enää jaksaneet pistäytyä siellä, vaan tultiin suoraan kotiin. Mietittiin, että onko vanhuudella jotain tekemistä tämän kanssa, sillä kello oli vasta 23, mutta syy taisikin olla vain täyteen ahdetut mahat. Kävimme syömässä Da Vinci Ristorantessa Lasipalatsissa. Saatiin vielä ravintolan paras pöytä, joka sijaitsi siis yläkerrassa ravintolan pyöristetyssä kulmassa. Seinäthän ovat pelkkää lasia, joten näkymät olivat upeat. Pöydästä näki suoraan Forumin kulmalle ja oli mukava seurata Manskua pitkin risteilevää liikennettä.

Valitsin ruoakseni grillattua maissikanan rintaa, joka tarjoiltiin sahrami-pecorinokastikkeen, perunagratiinin ja italialaisten kasvisten kera. Ruoka oli muuten maukasta, mutta kaksi moitetta se kuitenkin saa: kana oli kuivaa ja kastiketta oli liian vähän. Perunagratiini oli herkullista ja lisukkeet hyviä. Olen aika tarkka ruoasta, varsinkin jos menen ulos syömään. Pääsääntö on, että ruoan tulisi olla parempaa tai erikoisempaa, kuin mitä itse pystyn valmistamaan kotona. Annoksen kanssa otin Pinot Grigiota, joka oli oikein sopivan tasapainoista ja sopi ruokaan.

Italialainen teema jatkui myös, kun siirryimme jälkkäreille myöskin Narinkkatorin laidalla sijaitsevaan Bravuriaan. Normaalisti välttelen S-ryhmän rafloja, mutta tiesin, että siellä tajoiltava panna cotta on ollut hyvää. Panna cottaa, johon olin tottunut, ei uudistuneella menulla kuitenkaan ollut, mutta sen tilalla tarjoiltiin sitruunaista panna cottaa seuranaan lakritsakastiketta, suklaabrownieta ja sitruunalakritsaa. Se sai nopeasti meidät ylipuhuttua ja seuraksi otettiin myös lasit  proseccoa.

Maut toimivat hyvin yhteen ja olin kokonaisuuteen tyytyväinen. Se tärkein, eli panna cotta, ei kuitenkaan ollut panna cottaa, vaan ennemminkin sitruunaista moussea. Panna cotalle ominainen tiivis kermainen rakenne puuttui, mutta kyllä se silti hyvin upposi.

Kokonaisuudessaan oli oikein ihana ja nautinnollinen päivä! Tänään sitten luvassa sunnuntairentoilua ja kävelyretki luontopolulla. Toivottavasti muutkin ovat muistaneet virkistäytyä viikonloppuna!

Pyhä kolminaisuus osa 3

LEPO JA UNI

Lepo ja uni ja niiden merkitys eivät ainekaan itselleni ole aina olleet täysin selvillä. Aina on sanottu, että nukkua pitää tarpeeksi ja, että muistahan levätä. Mutta miksi se uni ja lepo on sitten niin tärkeää? Kerään alle vähän faktatietoja unesta ja levosta.

"Uni on ihmisen aivotoiminnan tila, jossa tietoinen yhteys olemassaoloon on poikki. Unen aikana elimistö elpyy ja lepää, esimerkiksi sydeämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Ainoastaan aivot työskentelevät, ne käsittelevät päivän tapahtumia ja lataavat omia energiavarastojaan" (Prof. Markku Partinen)

Riittävän yöunen määrähän vaihtelee ihmisittäin ollen 6–9 tuntia (ja joidenkin väitetään selviävän 4-5 tunnilla). Nukahtamiseen terveellä ihmisellä menee vajaa tunti ja yön aikana hereillä oloa tulee maksimissaan puolituntia. Nukahtamisalttiuteen vaikuttaa ruumiinlämpö ja sen vuorokausivaihtelu. Ruumiinlämpö alkaa tavallisesti laskea illalla klo 22-24 välillä, johon aikaan nukahtaminen takaa pidemmät yöunet. Helpointa uinuminen on kuitenkin klo 2-6 aikaan, jolloin ruumiinlämpö on alhaisimmillaan.

Yöuni koostuu vilkeunesta eli REM-unesta ja perusunesta (NREM), joka jakautuu vielä kevyeen ja syvään uneen. Nukahtamisen jälkeen alkaa heti perusuni, jossa on ensin jakso kevyttä ja sitten syvää unta, jota seuraa lyhyt vilkeunen jakso. Yön aikana vilkeuni ja perusuni vuorottelevat sykleittäin noin 90 min välein. Alkuyöstä on enemmän syvän unen jaksoja ja aamuyöstä enemmän kevyen unen jaksoja. Heräämisen lähestyessä vilkeunijaksot myös pitenevät, jolloin nähdään suurin osa unista.

Vilkeunen aikana ihmisen autonominen hermosto aktivoituu, pulssi kiihtyy, hormonitasot vaihtelevat ja aivojen sähköinen toiminta on valvetilan tapaan vilkasta. Sen aikana jopa silmäluomet värähtelevät. Vaiheessa käydään läpi päivän kokemukset ja tunnetilat. Tässä tilassa tapahtuu oppimista ja asioita painetaan muistiin. Psyykkeen sanotaan kuitenkin lepäävän vilkeunessa. Omana huomionani mainittakoon, että monesti aamulla ajtukset ovat paljon selkeämmät, kuin illalla nukkumaan käytäessä.

Syvä uni, jota kutsutaan myös deltauneksi, on levon kannalta se kaikkein tärkein. Sen aikana keho toipuu rasituksesta eli korjaa valveen aikana syntyneitä vaurioita, täydentää solujen enrgiavarastoja ja välittää kasvuhormonia. Siis silloin keho palautuu ja liikunnan vaikutukset käyvät toteen: lihakset kehittyvät ja kunto kasvaa. Lihakset eivät siis kasva salilla, niin kuin moni luulee, vaan pääsääntöpsesti nukkuessa, kunhan niille on ensin antanut kasvuärsykettä salilla. Palauttavat toiminnot alkavat jo kevyen unen aikana, mutta eivät niin voimakkaasti kuin syvässä unessa. Syväunessa keho ja aivot nukkuvat täysin, kun taas kevyessä unessa ollaan valveen ja unen välimaastossa unen ollessa lähinnä torkkumista.

Välikuolema sohvalla - taidettiin käydä kevyessä unessa

Hyvä uni ja sen riittävä määrä vaikuttavat myös vastustuskykyyn myönteisesti, auttavat pitämään psyykkistä tasapainoa yllä ja ovat hyödyksi stressin hallinnassa. Liian vähäisellä unella on taas paljon negatiivisia vaikutuksia. Nukkuessaan vähemmän kuin henkilön unentarve on, syntyy univajetta, jonka kertyessä syntyy univelkaa. Jo univaje vaikeuttaa elimistön toimintaa ja aineenvaihduntaa sekä vähentää immuniteettiä. Se synnyttää muun muassa kortisolin (stressiä aiheuttava hormoni, joka vastustaa lihasten kasvamista ja pyrkii hajottamaan kudoksia) liikaeritystä. Lisäksi kilpirauhasen toiminta vilkastuu ja syke kohoaa univajeen johdosta. Samanaikaisesti se vaikuttaa pienentämällä ruokahalua säätelevien rasvasolujen erittämän leptiinin määrää ja lisää mahalaukun solujen tuottaman greeliinin pitoisuutta. Nämä aineenvaihdunnalliset muutokset lisäävät nälän tunnetta ja halua käyttää nopeasti imeytyviä hiilareita. Tämän seurauksena jatkuva univaje ja univelka ovatkin merkittävä syy lihomiseen.

Tietenkin univaje aiheuttaa myös väsymystä ja huonontaa vaativimpia aivotoimintoja. Sen johdosta päätöksenteko vaikeutuu, keskittymis- ja oppimiskyky heikentyy, ennakointikyky huononee, onnettomuusriski kasvaa ja muistitoiminnot vaikeutuvat. Lisäksi ikääntymiseen liittyvien sairauksien vaara kasvaa. Sillä on myös suora vaikutus mielialaan: silloin voi tuntea olonsa ärtyneeksi, apaattiseksi tai mieliala voi vaihdella paljon. Kannattaa pitää siis huolta tarvittavasta unesta. Jos se ei ole itsestä enää kiinni, vaan unettomuus on tuttu vaiva ja tilanne pitkittyy, niin kaikista näistä syistä johtuen suositellaan aina kääntymään lääkärin puoleen.

Pääasia on, että elämässä rasitus ja lepo on sopivassa suhteessa, jotta kroppa pääsee palautumaan. Lepo ei kuitenkaan ole vain fyysistä nukkumista, vaan myös henkinen prosessi. Palautuakseen ihminen tarvitsee arjen rutiineista irrottautumista, muutoksia sosiaalisessa elämässä ja vapaa-aikaa. Helposti kiireiden keskellä tingitään juuri unesta, levosta ja vapaa-ajasta velvollisuuksien painaessa päälle, mutta jokaisella on kuitenkin myös velvollisuus huolehtia terveydestään. Pitkään jatkunut stressi ja puurtaminen kostautuvat kuitenkin helposti ylikuormituksena ja sairastumisina, joten ajankäytön suunnitteluun kannattaa panostaa.

Hetki omaa aikaa

OMAT KOKEMUKSET

Olen aina ollut hyvä nukkumaan. Rakastan nukkumista. Ammuheräämiset ovat olleet kautta-aikojen kamalia ja aamuisin ei ole pahemmin kommunikoitu. Herääminen on ollut pitkäkestoinen prosessi. Eli siis illan virkku, aamun torkku.

Lapsena en muista olleen erityisen tarkkoja nukkumaanmenoaikoja, mutta varmaankin sitä on ihan ajoissa käyty ja nukuttu tarpeeksi. Ei ollut tietotekniikkaa venyttämässä nukkumaanmenoa eikä toisaalta aamulla tarvinnut paljoa aikaa valmistautumiseen. Tosin kouluun piti lähteä vähän aikaisemmin, kuin muut ikätoverini, sillä sinne oli matkaa, joka taittui ensin parin kilometrin verran kävellen/pyörällä/suksilla ja sitten loppumatka matkustettii koulukyydillä eli taxilla. En suinkaan asunut korvessa, eritoten valittu kyläkoulu vain oli korvessa.

Yläasteikäisenä astui tietokone, netti ja kännykkä kuvioihin. Sitä tuli mesetettyä, roikuttua IRC-galleriassa ja tekstattua tietenkin pojille pitkälle yöhön ja tottakai sitten aamulla väsytti. Yleensä koulupäivän jälkeen oli nokoset paikallaan. Ne tosin saattoivat venyä monen tunnin mittaisiksi, jos ei ollut kelloa viritetty. Sittenkin, jos oli, oli herätystä helppo siirtää. Ei ihme, että illalla tuli taas kukuttua pikkutunneille. Samalla kaavalla mentiin lukiossakin ja päikkäreistä tuli pakollinen rutiini. Koneella istumisen lisäksi kokeisiin luku tapahtui pääsääntöisesti myöhään illlalla, kun ei sitä voinut aloittaa ennen kuin oli pakko. Muutenkin mottoni siihen aikaan taisi olla "älä siirrä huomiselle mitään, minkä voit tehdä ylihuomennakin".

Aiheesta poiketen kävin äsken huvikseni kurkkaamassa, miltä profiilini nostalgisessa IRC-galleriassa näyttää, ja voi hyvä luoja sentään. Hyvin kuvaavia edustamiani yhteisöjä ovat mm. "Oho jäin koneelle" ja "ylläpitämäni "It's hard to be offline". Edelliseen postaukseen viitaten löytyy myös "ruokaa ja rakkautta" ja nykyäänkin pätevä "kaikki riippuu asenteesta". Onneksi jotain positiivista sentään. Pakko oli napata mukaan vielä muutama kuva ajalta. Olkaa hyvä.

Back in da days

Ylemmissä kuvissa taidan olla 14-15-vuotias. Kerrottakoon, että hiukset ovat kummassakin kuvassa punertavansävyiset vaaleanruskeat vaaleilla raidoilla. Alhaalla vasemmalla olevassa kuvassa olen 16 ja oikeassa 17-vuotias. Alla vielä kuva Wanhojentansseista. Aika slimmi olin siihen aikaan. Ei ollut vielä päässyt baariin juomaan mansikkaeskimoja. Onneksi se vaihe ei kestänyt kauaa.

Wanhat 2009

Siihen aikaan nukkuminen myös voitti monena aamuna. Paljon useammin kuin niin, että päätin jäädä nukkumaan, kävi niin, etten vain herännyt. Ei ollut mitään käryä, että herätyskello oli sammutettu unissaan ja vetelin hirsiä pitkälle päivään. Viikonloppuisin nukuin sitten aina myös urakalla. Ei ollut tavatonta, että heräsin klo 13 (varsinkin kesälomilla). Mutta eikös se olekin niin, että teinit tarvitsevat paljon unta.

Myöhemminkään aikuisiällä ei unirytmini ole ollut kovinkaan säännöllinen. Olen valvonut yleensä aina vähän turhan myöhään. Viikonloppuisin olen nukkunut univelkoja pois. Jos ei ole ollut jotain menoa heti aamusta, en aikaisia aamuja ole nähnyt.

Viime vuosina olen silloin tällöin kärsinyt unettomuudesta. Olen ollut joko liian stressaantunut tai en ole muuten saanut ajatuksiani rauhoittumaan unta varten. Se, jos mikä, on turhauttavaa. Joskus olen valvonut koko yön ja toisinaan nukkunut vain koiranunta heräillen pitkin yötä.

Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni unirytmini on säännöllinen. Kiitos nykyisen työni. Työvuoroni ovat 8-17, joka tarkoittaa työmatkojen ollessa pitkiä, että joudun heräämään klo 6-6:30. Se on aikaisemmin kuin koskaan olen säännöllisesti herännyt. Se tarkoittaa myös, että väsymys alkaa painaa illalla jo yhdeksän maissa ja sänkyyn siirryn viimestään klo 22. Olen huomannut, että unentarpeeni on suuri, noin 8-9h. Sen nukuttuani jaksan koko päivän pirteänä. Herätyskellon soidessa tulee silti ensimämisenä päähän ajatus "EEEI, en jaksa", mutta jo muutaman minuutin päästä olen ihan pirteä. Aamu ei tosin lähde kunnolla käyntiin ilman kahvia.

Vielä toisinaan univaikeuksia tulee, mutta tiedostan hyvin mistä ne johtuvat. Niin voi käydä, jos treenit ovat venyneet liian myöhäksi tai ovat olleet erityisen rankat (voimaharjoittelu), jolloin kroppa käy ylikierroksilla, kun olisi aika nukkua. Sen huomaan tiheästä sykkeestä ja tuntuu ihan, että sydän pomppaa rinnasta ulos. Myös liian iso ja liian myöhään syöty ateria ennen nukkumaanmenoa aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia kropan työskennellessä täydellä teholla ruoansulatuksen parissa. Lisäksi varsinkin sunnuntai-iltaisin stressaan heräämisestä. Pelkään, etten herää herätyskelloon (kerran käynyt niin, kun itseasiassa olin laittanut sen soimaan väärään aikaan), ja sitten saa unta tai heräilen pitkin yötä tarkistamaan kelloa. Myös keskeneräiset asiat ja seuraavan päivän to do -list pyörivät päässäni monesti tai muuten ajatukset laukkaavat, jolloin on hyvin vaikea rauhottua. Tiedostan myös niin negatiivisen kuin positiivisenkin stressin pistävän kroppani ylikierroksille.

Mitä treenaamiseen tulee, niin kuuntelen kroppaani levon tarpeen määrittämisessä. Koska en vedä viikossa salilla kuin 2-3 voimaharjoittelua, jotka on jaoteltu tasaisesti viikkoon, tulee palauduttua hyvin välipäivinä. Muutenkin näissä salitreeneissä keskityn eri lihasryhmiin, jolloin ei niin haittaa jalkoja tehdessä, jos selkälihakset ovat vielä arat.

Toisaalta taas, kun treenaamiseni sisältää paljon enemmän vauhtikestävyyttä ja muilla tavoilla kuormittavaa liikuntaa, kuin itse salilla painojen nostoa, niin lihaskivut ja palautuminen pitää huomioida niissäkin. Tarvittaessa rääkki muuttuu palauttavaksi harjoitteluksi. Töissä istumatyössä saan annettua kropalleni kuitenkin sen tarvitsemaa lepoa ja tunnenkin yleensä olevani valmis treeniin työpäivän päätyttyä.

Arki-iltojeni ihanin tunne syntyy, kun saapuu salilta kotiin ja syö hyvän lihaisan aterian ja asettuu lepäilemään sohvalle mukavien askareiden pariin. Siinä lepää niin kroppa kuin mielikin. Lisäksi viikonloppuisin pyrin palauttamaan kroppaani viikon rasituksista ja mahdollisesta kiireen aiheuttamasta stressistä ja olenkin onnistunut siinä hyvin. Aina sunnuntaisin tunnen olevani valmis taas uuteen treeniviikkoon.

VINKIT

1. Jos nukkumaan käytäessä ajatukset pyörivät päässä, kirjaa ne ylös. Uudet ideat, seuraavan päivän askareet ja hoitamattomat hommat, keskeneräiset asiat tai ristiriidat saattavat saada aikaan stressitilan silloin kun yrität levätä estäen nukahtamisen. Kannattaa kokeilla kirjata ne muistivihkoon tai puhelimeen, jolloin ei tarvitse ainekaan pelätä, että unohdat jotain tärkeää, ja voit rauhassa käydä yöpuulle.

2. Pidä makuuhuone viileänä. Kuten aiemmin mainittiin, nukahtaminen tapahtuu helpoiten ruumiinlämmön ollessa alhaisimmillaan, jota viileä ympäristö edesauttaa. Myös lämpimien villasukkien pito jalassa voi auttaa unen saantia, sillä jalkojen pintalämmön ja ympäröivän ilman välinen ero edesauttaa nukahtamista.

3. Vältä tiettyjä asioita ennen nukkumaanmenoa. Pieni määrä hiilareita ennen nukkumaan käymistä auttaa nukahtamaan, mutta täydellä mahalla ei kannata mennä nukkumaan. Älä myöskään juo kofeiinia, alkoholia tai muutenkaan paljon nestettä tai käytä nikotiinia ennen nukkumaanmenoa. Kannattaa myös suosia tryptofaania sisältäviä ruokia (pähkinät, taatelit, viikunat, riisi, tonnikala), sillä ne lisäävät unta parantavan serotoniinin tuotantoa. Myös mulperimarjat auttavat unettomuuteen. Sen sijaan tulisi välttää piristävää tyramiinia sisältäviä ruokia (juustot, pinaatti, tomaatti, perunat ja lihajalosteet). Harrasta liikuntaa alkuillasta (varsinkin hapekkaassa ulkoilmassa), mutta vältä sitä iltamyöhään. Urheilu tai syöminen myöhään pitää kehoa aktiivisena silloin, kun sen pitäisi levätä, ja tällöin unensaanti vaikeutuu. Koita rentoutua ennen nukkumaanmenoa hyväksihavaituilla tavoilla ja sammuta televisio ja älylaitteet.

ja lopuksi vielä kliseinen mutta erittäin tärkeä:

4. Kuuntele omaa kehoasi. Levon tarve on kuitenkin yksilöllinen. Kropan pitää antaa palautua fyyisestä rasituksesta ennen kuin sitä rasittaa lisää tai muuten ei saa tuloksiakaan. Lisäksi kroppa ja mieli tarvitsevat lepoa. Koita rentoutua aina kun mahdollista!

Ei datausta liian myöhään

Nyt on tän tytön nukkumaanmenoaika, joten toivotan hyvää yötä. Ottakaahan tarvitsemanne annos syvää unta!