Nyt lähdin kirjoittamaan aika arasta aiheesta. Kaikki tietää mikä akne
on, mutta mikä on yleisen tiedon määrä koskien PMS:ää? Sekopäisyyttä ja
kiukuttelua, kenties? Noin puolta meistä aihe koskettaa suoraan ja välillisesti
se vaikuttaa myös suureen osaan siitä toisesta puolikkaasta, sillä suuri osa
miehistä elää tai on vähintään tekemisissä naisten kanssa. Lieviä oireita saavat
lähes kaikki naiset vähintään jossain vaiheessa elämäänsä, mutta vain 4-10
prosentilla on kuukautisia edeltävä oireyhtymä eli premenstruaalisyndrooma
(PMS).
Perinteiset PMS-oireet:
- Ärtyneisyys
- Masentuneisuus
- Mielialavaihtelut
- Itkuherkkyys
- Alavatsan turvotus
- Rintojen arkuus
- Päänsärky
- Unettomuus
Viime vuosina on kovasti puhuttu lisähormonittoman elämän hyödyistä
ja sen vapauttavasta vaikutuksesta. Oletus on ollut, että lisähormoniton
elämä = parempi elämä. Yhä useammat naiset ovat päätyneet valitsemaan
hormonittoman ehkäisyn. Minäkin e-pillereitä 10 vuotta syöneenä ajattelin niin.
Halusin kokeilla, mitä ylimääräisen hormonin elimistööni työntämisen
lopettaminen saisi aikaan. Kokisinko elämän mielekkäämpänä? Olisinko iloisempi?
Tuntisinko enemmän? Saattoikohan lisähormoni jopa estää laihtumisyritykseni ja
putoaisikohan paino ilman sitä helpommin? Tiesinkö edes millainen persoona olen
kaiken lisähormonin alla? Eikä veritulpan kohonnut riskikään kuulostanut
hyvältä.
Tämä on minun tarinani lisähormonittoman
elämän tavoittelijana
Jätin e-pillerit puolitoista vuotta sitten. Olen aikoinani aloittanut niiden
käytön selän aknen takia, johon ne tepsivätkin kiitettävästi, joten
lopettamisessa jännitti erityisesti se, miten hormonimäärien muuttuminen
(lisääntyvä mieshormonin määrä) vaikuttaisi ihooni. Toisaalta olen
kärsinyt aikuisiällä ihon kuivuudesta (ohut, herkkä ja erittäin kuiva sekaiho -
se kaikkien unelma), joten pillerien lopettamisella voisi olla jopa
positiiviinen vaikutus.
Noh, ei ollut. Heti ensimmäiseksi pillereiden lopettamisen jälkeen selkääni
puhkesi akne ja tällä kertaa myös kasvotkin saivat osansa. En heti
lannistunut, sillä ajattelin hormonitoiminnan alkuun menevänkin sekaisin ja
uskoin tilanteen tasaantuvan ajan kanssa. Otin tarkastelujaksoksi puoli
vuotta, mutta ihoni ei näyttänyt rauhoittumisen merkkejä sinä aikana, vaan
jatkuvasti vaivanani oli vähintään yksi kipeä jättinäppylä kasvoissa selästä
nyt puhumattakaan. Niistä jäi vielä herkkään ihooni rutkasti arpia, joiden
haitan koin merkittävänä. Otti päähän. Myös hiukseni alkoivat rasvoittumaan
nopeasti, mihin en ollut yhtään tottunut, ja lisäksi otsaani sai olla
puuteroimassa jatkuvasti.
Ihon rasvoittuminen ja epäpuhtaudet eivät suinkaan olleet se isoin ongelma,
vaan yhtäkkiä alkaneet PMS-oireet, joita en koskaan aikaisemmin ollut
kokenut. Jouduin kärsimään kyseisen oireyhtymän vaivoista pitkiä jaksoja
kuukaudesta toiseen, enkä edes tajunnut yhteyttä. Heti. Enkä nyt siis puhu
lamauttavista vatsakrampeista tai muista fyysisistä PMS-oireista. Puhun
siitä henkisestä puolesta, siitä mitä naisen "epänormaali"
hormonitoiminta (tai varmaan tässä tapauksessa juurikin se normaali, mutta
ikäviä seurauksia aiheuttava) voi tehdä mielelle.
Minusta tuli ihmishirviö. Tai jossei nyt ihan hirviö, niin ainakin tosi
veemäinen persoona. Olo oli masentunut. Mikään ei tuntunut miltään. V*tutti
jatkuvasti ja ihan ilman syytä. Oireilustani sai kärsiä myös läheiset ihmiset.
Pyydän anteeksi, ei varmasti ollut helppoa olla parisuhteessa kanssani tuona
aikana (ei kyllä sunkaan kanssa, mutta se on eri tarina, heh heh). Kaikki
huipentui, kun olin viettämässä ystäväni tupareita ja yhtäkkiä tuli olo,
että vain seurasin itseäni ulkopuolelta, enkä ollut läsnä kehossani (ei en
ollut nauttinut alkoholia vielä siinä vaiheessa).
Olin saanut näitä erittäin outoja tuntemuksia muutamia kertoja syksyn aikana.
Mainitsin asiasta ystävälleni ja hän tiesi heti mistä puhuin. Hänellä oli ollut
tismalleen samanlaisia tuntemuksia ja hän oli tietoinen, että ne kuuluvat
PMS-oireisiin. Silloin päätin, että nyt riittää.

Aloitin e-pillerien syömisen uudestaan tasan vuosi sitten kuuden
kuukauden tauon jälkeen. Sormet ja varpaat ristissä toivoin, että kaikki oireet
helpottaisivat ja elämäni, mieleni ja ihoni palautuisi sellaisiksi, kuin ne
olivat olleetkin. PMS-oireista ei ole tarvinnut sen jälkeen kärsiä.
Olen tuntenut itseni hyvinkin onnelliseksi ja ollut kaikin puolin balanssissa
koko tämän vuoden. Mielialat eivät ole heitelleet, eikä bussista myöhästyminen
ole saanut mua enää itkemään. I-ha-naa!
Sen sijaan ihoni ei ole erityisemmin osoittanut normalisoitumisen merkkejä.
Löysin useita artikkeleita, joissa kerrottiin nimenomaan miten hormonaalisen
ehkäisyn lopettaminen voi johtaa totaaliseen hormonaaliseen räjähdykseen,
jolla on ihoon juurikin kuvailemani seuraukset. Niiden mukaan iho tosiaan
rauhoittuu ja paranee hormonitasapainojen tasoittumisen myötä (joka vie
normaalisti muutaman kuukauden), mutta joissain tapauksissa koko ihotyyppi
kokee muutoksen. Pahimmillaan hormonitasojen muutos voi johtaa hormonaaliseen
akneen, jonka parantamiseksi tulisi syödä ainakin omasta mielestäni liian
riskialtis ja sivuvaikutuksilla varustettu Roaccutan-aknelääkekuuri. Toivon
todella, että ihan siitä ei ole kyse ja että ihonhoitoon 110% panostaminen ja
mahdollisimman puhdas ruokavalio auttaisivat. Tosin ainut, minkä olen tähän
mennessä havainnut suoraan auttavan on aurinko. Viikko Espanjassa ja ei
jälkeäkään näpyistä. Kuka muuttaisi kanssani etelään?
Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että kokeilu
harmittaa todella paljon.
Miksi päätin kertoa näinkin henkilökohtaisesta aiheesta blogissani? Siksi,
että olin tähän mennessä kuullut lähinnä vain hypetystä siitä, miten
hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen on parantanut elämänlaatua. Varmasti
monelle niin onkin käynyt ja hyvä niin, mutta ainakin omalla kohdallani
lisähormoniton elämä tarkoitti hyvin heikkolaatuista elämää. Kiitos sinulle,
joka keksit e-pillerit! Olen paljon mieluummin tämä miellyttävä, iloinen ja
aktiivinen lisähormonin käyttäjä kuin lamaantunut, finninaamainen
mieshormonilla kyllästetty kiukuttelija!

Loppuun vielä lisättävä, että PMS-oireita voi tietenkin olla myös e-pillerien
käyttäjillä, mutta kohdallani ne ilmaantuivat vasta hormonaalisen ehkäisyn
lopettamisen jälkeen. Toivottavasti tämä lisää tietoisuutta myös tästä
premenstruaalisyndroomasta, sillä uskoisin, että moni kokee siihen kuuluvia
oireita välttämättä tietämättä mistä on kyse. Ainakin itselleni tuo kuvailemani
epätodellisen olon ilmaantuminen oli pelottava kokemus, jota en olisi ilman
ystävääni osannut yhdistää hormonitoimintaan ja PMS:ään.
Onko teillä kokemuksia hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta? Mitä kävi?
Entä löytyykö kohtalotovereita, jotka kärsineet PMS-oireista?
Voit seurata minua ja blogiani myös