Nix Nax -mania

Äskettäin törmäsin mielenkiintoisiin ja kutsuviin uutuuksiin vieraillessani proteiinipatukkahyllyllä. Kauniit valkopohjaiset pakkaukset, joihin painetut patukan kuvat näyttivät samoilta kuin kuolaamaani makeishyllyn yksilöt. Noita on pakko maistaa.

Kyseessä oli Fastin luotsaamat proteiinipatukat NIX ja NAX. Valikoimaan kuuluu ensimmäisenä silmääni osunut NIX crunchy, jota on vaniljan ja maapähkinän makuisena, sekä NAX crispy, jota löytyy valko- sekä maitosuklaisena. Ensimmäisellä kerralla mukaani lähti vanilja sekä valkosuklaa. Maistamisen jälkeen en kyllä muita patukoita enää kaipaa! Ihan kuin olisi oikeaa suklaapatukkaa syönyt. Meni kumpikin yhdeltä istumalta. Hups. Vaikeuksia tuotti ainoastaan valinta siitä, kumpi oli parempi. Myöhemmin kävin sitten vielä hamstraamassa näitä lisää ja maistoin myös maitosuklaa Naxia.

Miltäs ne sitten maistui?

NIX vanilja maistui toffeen ja suklaan yhdistelmältä, jolle krispit antoivat rapeaa suutuntumaa patukan ollessa kuitenkin pehmeä pureskeltava. Tuli ihan mieleen Susu-pala! Ei uskoisi, että Nixit sisältävät 32% proteiinia (n. 14g/patukka). Maapähkinäversiota en maistanut, sillä en pidä yhtään maapähkinästä. Naxit taas veivät suklaisuuden ihan uudelle levelille. Niiden rakenne oli kiinteän suklaalevymäinen ja niissäkin oli rapeita proteiinikrispejä. Niitä vertaisin riisisuklaaseen! Valkosuklaa vei ehdottomasti pidemmän korren ollen äärimmäisen herkullinen. Maitosuklaa sen sijaan oli pettymys, ei maistunut yhtään oikealta suklaalta. Naxeissa on proteiinia myöskin kiitettävät 30% (n. 10g/patukka). Alla on vielä ravintosisällöt kumpaisestakin.

NIX

NAX

Alle 200 kaloria siis! Kelpaa kyllä jälkkäriksi, välipalaksi tai leffaevääksi! Ei tietenkään joka päivä, mutta varsinkin herkkuhimon iskiessä ovat nämä oiva pelastus! Jauhoisen proteiinipatukan vetäiseminen makeanhimoissaan ei tee nimittäin kuin vihaiseksi.

In & Out January

Nyt vuorossa vuoden 2016 ensimmäinen In & Out -postaus. Päivitin vähän sen lookkia ja vaihdoin ennen kirkkaanpinkin In -tekstin blogin sävymaailmaan paremmin sopivaan. Eikä tuo pinkki muutenkaan ole ihan lempivärejä. Tammikuun suosikit ja inhokit olivatkin tosi ajankohtaisia itselle, mutta myös tämän vuodenajan ilmiöinä varmasti monille muillekin.

Kookosöljy

Oon hehkuttanut tätä ennenkin ja esittelin tuotteen tekemässäni superfoodi-postauksessa, mutta näin talvisaikaan kookosöljyn käyttö ja sen merkitys on vielä lisääntynyt rutkasti. En suoranaisesti selviäisi ilman sitä, joten se on kyllä tammikuun ehdottomin in. Aamuni aloitan kookosöljypurskuttelulla, sillä se poistaa hampaiden värjäymiä ja kirkastaa hymyä, mutta myös puhdistaa suuta ja lievittää/ehkäisee tulehdusta. Tämä on erityisen tärkeää, koska mulle pukkaa viisaudenhammasta, joka on aiheuttanut ajoittain kipuilua. Kookosöljypurskuttelu on ehkäissyt kipua puhjenneessa ikenessä aivan hämmästyttävän hyvin.

Toinen aivan ehdoton juttu on kookosöljyn käyttö kasvoissa. Huimat miinusasteet ja viiltävä tuuli on saaneet mun kasvot ihan korpuiksi. Varsinkin nenä on yhtä isoa kuivaa länttiä. Meikki ei näytä kovinkaan viehkeältä, kun ihosta voi repiä nahkariekaleita. Olen kokeillut käyttää paksua yövoidetta myös päivisin, kuivaöljyä aamuinilloin ja ei, mikään ei auta (ruokavalio ja sen sisältämät rasvat kunnossa). Nyt olen viimeisen kuukauden levittänyt joka ilta ja aamu tuhdin kookosöljykerroksen naamaan ja sehän on tepsinyt! Aamulla kun herää niin kaikki on imeytynyt ja iho vaikuttaa kosteutetulta. Päivällä mun nenä tosin vaatii vielä lisäkäsittelyn. Eipä muuten ole ollut näppyjäkään juuri ollenkaan ja veikkaan, että se on kookosöljyn antibakteeristen ominaisuuksien ansiota. Näiden käyttötarkoitusten lisäksi sekoitan kookosöljyä myös aamupuuroon, käytän silloin tällöin tapahtuvassa leivonnassa ja saavatpa hiuspohja ja hiusten latvatkin välillä kookosöljykäsittelyn.

Alet

Päätin heti joulun aikaan, että en kyllä mene alennusmyynteihin pyörimään ja tuhlaamaan rahaa, koska en välttämättä tarvitse mitään, mutta ainahan sieltä jotain löytää. Mieli kuitenkin muuttui, kun netissä eksyin huonekaluliikkeiden sivuille. Mähän oon pitkään haaveillu mm. uudesta sohvasta, olkkarin matosta ja ruokailuryhmästä (mm. täällä). En tarvitsisi niitä kaikkia kerralla eikä niillä ole edes kiire, mutta miksi jättää ostamatta jos sopivat löytyy mehukkain tarjoushinnoin? Niimpä mulle on nyt sitten tulossa uusi sohva, olkkarin matto ja ruokailuryhmä (tai oikeastaan pöytä on jo saapunut, mutta tuolit pitäisi vielä käydä noutamassa). Ekstrana ostoskoriin päätyi vielä päiväpeitto, kun sekin oli -70% alennuksessa. En malta odottaa, että saan ne asuntooni! Vanhan sanonnan mukaan: Silloin pitää vinguttaa kun hinnat on kuumia!

Vaaleampi tukka

Mulla on ollut 16-vuotiaasta lähtien pikimusta tukka. Olen tykänny siitä ja mielestäni se on sopinut hyvin, kun olen muutenkin aika tummapiirteinen. Kuitenkin jo jonkin aikaa olen halunnut vaihtelua. Noh mustaa ei noin vain värjätäkkään vaaleammaksi. Kesällä aloitin kuitenkin projektin niin, että värjäsin juurikasvua mustan sijaan tummanruskealla ja nyt vaaleampaa hiusta on jo lähes korville saakka ja latvatkin ovat mukavasti haalistuneet, eikä enää suinkaan mustat. Koska koko kuontaloni ei suinkaan ole omaa hiusta, niin päätin tilata uudet clipsit suklaanruskeana. Hiusten pituutta lyhensin myös 10 sentillä, niin pidennyshius sekoittuu mukavasti omien joukkoon luoden ecaille-tyyppisen (ehdoton lemppari nyt) raidoitetun lookin. Lopputulos on heti paljon vaaleampi (ainakin omassa mittakaavassani) ja tämä lyhyempi malli on kyllä paljon parempi!

Ruuhka salilla

Nyt on taas se aika vuodesta kun kuntosalit täyttyvät kinkkukilojen sulattelijoista ja uudenvuodenlupauksia tehneistä jumppapirkoista ja -jarkoista. Täällä töissäkin sen huomaa, sillä ennen joulua sain olla ihan yksistään salilla, mutta viime viikkoina on ollut joka päivä useita kanssatreenaajia. Se ei mua haittaa, mutta sen sijaan harmittaa se, kun en muutenkaan oikein koskaan pääse käymään Sats Elixioissa duuni+koira -tilanteeni takia, niin silloin harvoin kuin pääsisin (viikonloppuisin) ovat kaikki tunnit aivan täyteen buukattuja. Pahimmillaan on ollut yli 70 henkilöä nettivarausjärjestelmässä jonossa tunneille. Tämä tarkoittaa sitä, että haluamilleen tunneille tulisi tehdä varaukset heti kun järjestelmä sen mahdollistaa eli päättää jo viikkoa aiemmin mihis jumppaan sitä onkaan menossa milloinkin. Onneksi tämä taas varmasti tasaantuu helmikuun vaihtuessa!

Huultenrajaus

Tärkeää huulipunan reunan siistinä pysymisen kannalta, mutta erottuvana viivana oleva huultenrajaus ei vain ole mieleeni. Monella maltillinen huultenrajaus ajaa asiansa ja on nätin näköinen, mutta itselleni ei sovi sitten yhtään. En jotenkin pidä siitä, että huulet rajautuvat selkeästi kasvoistani. Samasta syystä en myöskään tykkää kauheasti erottuvalla värillä punatuista huulista, tai tykkäisin kyllä, mutta itse näytän kuitenkin huomattavasti paremmalta vaaleilla huulilla. Silti aina välillä innostun huulipunista vain taas todetakseni etteivät ne ole oikein mun juttu (ehkä mulla on vääränmalliset huulet siihen?) Harmi vaan, sillä olisi ihana käyttää huulipunia asusteiden tavoin. Ps. vasemman kuvan huulet rajauksineen olisivat kyllä mieleeni, mutta oikean kuvan: OUT.

Julkinen liikenne

Yllätysyllätys. On talvi, on lunta, on pakkasta. Kulkeeko mikään ajallaan? No ei kulje. Varsinkin bussikuskit, jotka ovat lähteneet aamuliikenteeseen kuin sunnuntaiajelulle, jotka veemäisyyttään kaasuttavat tiehensä kun olet ehtinyt koputtelemaan etuovelle tai jotka muuten käyttäytyvät tökerösti, ovat kyllä hyvin useasti aiemminkin koetelleet verenpainettani, mutta tämä talvihan pisti kaiken vielä potenssiin sata. Itselläni työmatka aiheuttaa hankaluuksia. Matka kestää muutenkin (kun kaikki menee niin kuin pitää) 45 min vaihdolla ja voin sanoa, että ei kovin montaa kertaa talvisaikaan ole 8 minuutin vaihtoaika ollut tarpeeksi ja sehän on johtanut myöhästymisiin, jäätymisiin ja nouseviin stressitasoihin.

Pari päivää sitten (ilta-aikaan tosin) kävi vielä niin, että bussi oli ihan ajallaan, kuski ajoi ihan ripeästi, eikä ollut paljoa matkustajia, mutta homma kosahti siihen, ettei bussikuski osannut päässälaskua. Kaksi eri kertaa kyytiin nousi siis asiakkaita, jotka halusivat ostaa lipun käteisellä. Kaksi eri kertaa siinä sitten seisoskeltiin hyvin pitkäksi venähtävän tapahtuman ajan kun kuski tuskaili ja kilisteli kolikoita. Kummallakaan kerralla asiakas ei saanut takaisin oikeaa summaa. Toinen meni myöhemmin pyytämään rahojaan takaisin ja toinen vain huikkasi, että "pidä vaan, sä tarviit niitä enemmän kuin mä". 20 min matkalla oltiin sitten 10 min myöhässä.

Ja sanon vielä, että tottakai talvikelit vaikeuttaa kaikkea liikennettä ja tuolla huristelee myös hyvin taitavia ja ihania kuskeja, jotka oikeasti välittävät asiakkaistaan ja aikatauluista. Heille huikkaankin aina kiitokset tai painan bussissa olevaa peukutusnappia. Harmillisesti on myös paljon elämäänsä ja muihin ihmisiin kyrpiintyneitä äkäpusseja ja sanotaanko kiltisti, että vähemmän taitavia kuljettajia.

 Kuvat: Pinterest, Sats Elixia

Vuodenvaihteen tunnelmia

Siirsin vihdoin kamerani uumenista vuodenvaihteen kuvat koneelle, niin ajattelin julkaista niistä pari ja samalla kertoa vähän kuinka se uusi vuosi otettiinkaan vastaan. Uutta vuotta juhlistettiin siis pienellä porukalla eräässä saunahuoneistossa Lauttasaaressa. Suunnitelmana oli syödä illallinen ja jatkaa rennosti illanviettoa seurapelien ja seurustelun merkeissä.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi pistettiin oikein piffiä pöytään ja valmistettiin yhteistyöllä pääruoaksi naudan entrecôtea ja sen kanssa tomaatti-mozzarellasalaattia. Kaikilla taisi siinä vaiheessa olla niin kova nälkä, ettei todistusaineistoa jäänyt muistikortille. Onnistui kyllä hyvin, täytyy sanoa! Kunnon pihvi on se juttu! Kiireisimmät vieraat poistuivat tässä vaiheessa ilman jälkkäriä. Vaan eipä olisi kannattanut! Kokeilin uutta reseptiä ja tein siis suklaamoussejuustokakun, joka oli ihana päätös illalliselle (ei tosin taaskaan näöllä pilattu..)

Skumppa kuului tietenkin oleellisesti iltaan ja tulikin kokeiltua uutta palkintoja voittanutta putelia, kun sain töistä lahjaksi. En siedä yhtään liian makeita kuohuviinejä ja tosi monessa on myös liian katkera tai pistävä maku, mutta onneksi tämä sattui olemaan oikein suuhun sopivaa. Skumpan lisäksi tinan valaminen kuului oleellisena osana vuodenvaihteen juhlaa. Kaikkien tulkintojen mukaan rahaa täytyy siis olla luvassa rutkasti tänä vuonna. Onneksi nämä tinaennustukset ovat pettämättömiä.

Meillä oli älyttömät tulitteet keskiyötä varten, kuten kuvasta näkyy! Asian ajoi siis tähtisädetikut, jotka saatiin ehkä kolmannellakymmenennellä yrityskerralla syttymään. Katolta tosin näki ihan kivasti ilmeisesti Larun rannasta ammuttuja raketteja. Eikä kyllä ulkona olisi kovin pitkään tarennut ollakaan!

Sisällä meitä lämmitti takkatuli, joka entisinä partiolaisina hienosti sytytettiin (kröhöm vaatteet haisee vieläkin savulle..). Tosin syy pikkusavustukseen oli hyvin epäloogisesti toimiva takkaimuri!

Illan mittaan pelattiin Tribond- lautapeliä, joka on aika hauska tietovisa, sillä siinä ei tarvitse suoranaisesti tietää kysymyksiin vastauksia, vaan siinä pitää tietää esimerkiksi mikä vihjeistä ei kuulu joukkoon tai mikä vihjeitä yhdistää. Myöhemmin siirryttiin vielä Aliakseen, joka aina kirvoittaa hyvät naurut ja tiiviin tunnelman. Jotenkin ilta mennä hujahti ja kun katsoi kelloa se oli 5 aamulla! Oli kyllä tosi hyvä vaihtoehto olla koko ilta yhdessä paikassa eikä lähteä keskustaan jäätymään. Taksissa, baarijonossa tai muussa tungoksessa vaihdettuja vuosia on jo ihan tarpeeksi!

Kiitos asianomaisille! ♥ Kuten vuoden 2016 tavoitteita listaavassa postauksessa kerroinkin, tästä lähti paras vuosi käyntiin!

Terveellinen porkkana-juustokakku

Alkaneesta kevyemmästä ruokavaliosta huolimatta en voinut vastustaa kiusausta kokeilla viikonlopun kunniaksi tätä superherkullisen oloista ja täysin laittomalta kuulostavaa porkkana-juustokakkua, joka tosin on myös terveellistä. Aika uskomattomalta toki kuulostaa. Onnistumisprosentti näissä terveellisissä herkuissa ei ole aina ollut kovinkaan korkea, johtunee sitten joko taidoista, yleensä tapahtuvasta soveltamisesta tai suoranaisesti liian terveellisistä ainesosista. Tottahan se tietenkin on, että ne ovat rasva ja sokeri, jotka herkuista tekevät niin herkkuja. Mutta onneksi elimistö tarvitsee hyvälaatuista rasvaa ja makeuttajaakin on monenlaista!

Näillä alkupuheilla todettakoon siis, että tässä reseptissä on kyllä rasvaa, mutta se on hyvää rasvaa, jonka lähteinä on mantelit ja kookosöljy! Lisäksi kakusta löytyy paljon proteiinia ja tietenkin terveellistä porkkanaa. Muuten resepti on gluteeniton ja halutessaan sokeriton, eikä hiilareitakaan ole hirveästi. Eli pienellä itsehuijauksella kyseessä on suorastaan salaatti. 

PORKKANAKAKKUOSUUS

1 1/4 dl Gluteenitonta jauhoa

1 1/4 dl Cookies and cream proteiinijauhetta (vanilja käy myös)

1 1/4 dl Mantelijauhoa

3 1/2 dl  Porkkanaraastetta

1 1/2 dl Steviaa

1 1/4 dl Palmusokeria / agavesiirappia / erytritolia

3/4 dl Kookosöljyä

1 Kananmuna ja 1 valkuainen

3/4 dl Makeuttamatonta omenasosetta

1 tl Vaniljauutetta

1 tl Ruokasoodaa

1 tl Leivinjauhetta

1/2 tl Hyvälaatuista suolaa

1 tl Kanelia

JUUSTOKAKKUOSUUS

400 g Maustamatonta kevyt tuorejuustoa

1 mitallinen (paketissa mukana tuleva) Cookies and cream proteiinijauhetta (vanilja käy myös)

1 1/2 dl Rasvatonta turkkilaista jugurttia

2 valkuaista

1/2 tl Vaniljauutetta

1. Esilämmitä uuni 175°C asteeseen. Voitele (ja halutessasi korppujauhota) tai vuoraa leivinpaperilla läpimitaltaan 20cm vuoka.

2. Aloita valmistamalla porkkanakakkutaikina. Sekoita isossa kulhossa kaikki jauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja mausteet keskenään sekaisin.

3. Vispaa toisessa kulhossa makeutusaine ja/tai sokeri/siirappi, omenasose, kookosöljy, munat ja vaniljauute sekaisin.

4. Sekoita neste kuiviin aineisiin varovasti kunnes seos on tasaista.

5. Raasta porkkanat hienoksi ja lisää taikinaan.

6.. Jatka valmistamalla juustokakkuosuus. Sekoita kaikki siihen tulevat aineet kulhossa kunnes seos on tasaista.

7. Kokoa kakku vuokaan. Laita kakkuvuokaan ensin puolet porkkanakakkutaikinasta ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Lisää päälle juustokakkuseosta ohueksi kerrokseksi. Lusikoi loppu porkkanakakkutaikina juustokakkuseoksen päälle tasaisesti ja lopuksi taas levitä juustokakkukerros, jonka tulisi peittää koko kakun päällys.

8. Paista keskitasolla 40-50 minuuttia, kunnes hammastikkutesti näyttää vihreää valoa (eli keskeltä kokeltaessa ei jää taikinaa kiinni tikkuun). Jos kakku näyttää alkavan tummua jo puolessa välissä, peitä se foliolla. Jäähdytä vuoassa.

9. Nauti ystävien kanssa, jottet syö koko kakkua kerralla!

Käytin taikinan makeutukseen pääosin steviaa, mutta laitoin sekaan myös agavesiirappia n. 3/4 desiä. Käyttämäni turkkilainen jugurtti oli 10%. Taikinat valmistuivat nopeasti ja vaivattomasti. Olisin voinut syödä ne sellaisenaan! Uteliaisuus lopputulosta kohtaan sai kuitenkin saattamaan kakun uuniin saakka. Itselläni paistoaikaa meni aika tasan 50 min. Kakku kohosi hyvin uunissa ja pinta ruskettui hieman loppuajasta. Kakun pinta laski jäähtyessä, mutta koostumus oli oikein mehevä ja kostea. Mikään ainesosa ei maistunut erikseen läpi, vaan lopputulos todella maistui ihkaoikealle ihanalle porkkanakakulle, jolle juustokakkuosuus toi mukavaa kermaisuutta. Lopputulos vei kielen mennessään!

Ps. Ensi kerralla ajattelin kokeilla reseptiä niin, että paistan erikseen porkkanakakun ja sitten väsään siihen liivatepohjaisen juustokakun päälle!

ETSINTÄKUULUTUS

Oli vuosi 2011. Saavuin viettämään joulua äitini luokse Mikkeliin. Astuin ovesta sisään ja mitä näinkään; pienen pieni syötävän suloinen karvapallero vilisti mua vastaan pitkin eteiskäytävää. Otin sen samantien syliin ja kuljin olohuoneeseen, jossa muu perhe olikin vastassa. Ennen kuin tervehdin ketään, tuli suustani sanat "minä vien tämän kotiin!", ja niin minä vein.

Ja sitä päätöstä en ole koskaan katunut sekuntiakaan. Kyseessä oli rakkaimmista rakkain perheenjäseneni Tilda, joka tuona jouluna tassutteli sydämeeni ja muutti ilostuttamaan elämääni Espooseen. Apua nyt te ajattelette, että Tilda on kadonnut. Ei, ei ole, tuossa se vieressä pötköttää. Kyseessä on toisenlainen etsintäkuulutus, mutta kerron ensin vähän Tildasta!

Tilda on siis sekarotuinen suloinen neiti, joka täytti viime lokakuussa 4 vuotta! Tildan äiti on tiibetinspanielin ja kleinspitzin sekoitus, nyttemmin vanharouva, joka on elellyt äitini luona siitä lähin, kun äitini pelasti vahinkopentuna syntyneen raukan lopetuspiikiltä. Sessan on ollut todellinen perheemme ilo ja terapiakoiranakin toiminut maskotti, joka on voittanut lähes kaikki match showt, joihin on osallistunut. Sessan on aina ollut terve kuin pukki ja sen leikkisyys ei ole vähenytynyt tippakaan vuosien kuluessa! Tildan isä on taas puhdasrotuinen perhoskoira, jota en valitettavasti ole kuitenkaan koskaan tavannut. Tilda itse näyttää eniten juurikin perhoskoiralta huiman hienoine korvineen, jotka ovat vähintään puolet koko koiran koosta! Muuten se on kooltaan vähän suurempi kuin perhoskoira ja väriltään punainen mustalla kuonolla.

Tilda 8 vk ensimmäistä päivää uudessa kodissa

Tilda 4kk // Tilda ja Sessan vuonna 2013

Tilda 2v mökillä // Suihkun jälkeen

Parasta Tildassa on sen luonne. Sitä kuvaa hyvin se, että äitini, joka on koko elämänsä ollut koirien ympäröimänä ja tällä hetkellä omistaa 5 koiraa, kirjoitti Tildalle ostamaansa joulupakettiin "Tilda - mun lempikoira". Olen siis erittäin onnekas, kun saan kutsua tuota karvakuonoa omakseni. Tilda on ennen kaikkea erittäin fiksu, kiltti ja rauhallinen. Se oppii kaiken todella helposti, tottelee moitteettomasti ja osaa lukea hyvin käytöstä. Se on hellyydenkipeä ja haastaa leikkimään, mutta rakastaa myös nukkumista. Se tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta haluaa tutustua rauhassa, eikä mene suinpäin tekemään tuttavuutta.

Tilda ja J // Valmiina kesäpäivään // Datailua // Yökylässä kaverilla

Voin rehellisesti sanoa, että Tilda ei ole koskaan tuhonnut mitään. Tosin tilaisuuden tullen siitä tulee ruokarosvo. Ilmeisesti Tildan mielestä rikoksia, joita kukaan ei nää ja joista ei jää todistusaineistoa, ei ole koskaan tapahtunut. Tosin heti kun painokkaasti kysyy, että mitäs täällä on tapahtunut, niin korvat häviävät näkökentästä, kun Tilda ryömii pöydän alle häpeämään. Ja ai niin, pienille koirille epäominaiseen tapaan Tilda ei hauku oikeastaan koskaan. Ensimmäiseen puoleen vuoteen se ei edes osannut haukkua, mutta se kyllä sitten oppi kun vieraili äitini koiralauman luona, mutta tapaa siitä ei ole onneksi koskaan tullut. Tilda on täysin terve koira, kerran siltä on poistettu yksi maitohammas, kun ei tippunut itsestään, vaikka rautahammas oli jo kasvanut. Kaikki rokotukset yms perusasiat ovat myös kunnossa ja Tilda on rekisteröity Kennelliiton tunnistusmerkintärekisteriin.

Tilda töissä // Retkeilemässä

Tilda kuvastaa mulle siis täydellistä perhekoiraa, jolla on suunnattomasti annettavaa olemuksensa vuoksi. Ja siitähän ihmisen parhaassa ystävässä onkin kyse, eikö niin? Ei ne rotumääritelmän mukaiset kulmaukset, korvat ja karvanlaatu tai sitten metsästysvaisto tai vartiointivietti juurikaan edistä muuta kuin koiran käyttöä ja ihmisen harrastusta (vähättelemättä käyttökoiria, joista monilla on todella tärkeitä ja kunnioitettavia tehtäviä, jotka eivät tietenkään poissulje mahdollisuutta olla loistava perhekoira). Näin ollen olenkin hyvin ylpeä siitä, että Tilda on sekarotuinen ja sellaisena kaunis, hyväluonteinen, terve ja niin paljon enemmän: Tilda on paras ystäväni.

Potrettikuva // Perusnukkuma-asento // Autoajelulla tuli vilu // Kaikki herkut joukosta kaivettu!

Nyt päästään itse asiaan. Olen nimittäin pitkään miettinyt ja harkinnut Tildalle kaverin ottamista. Kun on tuollainen kultakimpale, niin väistämättä sitä miettii, että mitä jos uusi tulokas olisikin ihan erilainen? Totta kai sitäkin rakastaisi, mutta en usko, että Tilda kunnioittaisi todella villiä ja aktiivista haukkuvaa huliviliä, sillä on itse niin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen. Sen sijaan Tildalla itsellään, jos jollain koiralla, on annettavaa jälkikasvulle. Tästä syystä etsinkin nyt pitkän harkinnan jälkeen Tildalle poikaystävää tositarkoituksella!

Perhoskoiran piirteitä kunnioittaen hakusessa olisi siis terve, fiksu, kiltti ja muutenkin hyväluontoinen perhoskoira (papillon) uros. Tilda alkaa olla siinä iässä, että jos pennutuksen meinaa tehdä, olisi se hyvä tehdä nyt. Jottette ajattele, että mikäs keltanokka se meinaa pentuja teettää, niin kerrottakoon, että olen koko ikäni ollut mukana koirien synnytyksissä, hoitanut pentuja ja elänyt koirien kanssa. Äidilläni on nimittäin kotikenneli ja hän on kasvattanut whippettejä ja greyhoundeja yli 25 vuotta. . Työni puolesta pentujen hoito olisi kuitenkin mahdotonta, joten olemme sopineet, että Tilda menisi synnyttämään ja asumaan pentujen luovutusikään saakka äitini luokse. Se on raskas päätös minulle, mutta paras ratkaisu tilanteeseen.

Pennuista pitäisin itse siis yhden narttukoiran Tildan kaverina. Tuskin niitä kovin montaa siunaantuu, uskon, että 2-6 maksimissaan. Tildalla itsellään oli 2 muuta sisarusta ja emällä Sessanilla 4. Muut pennut annettaisiin vain rakastaviin, luotettaviin ja osaaviin koteihin, jossa niitä arvostettaisiin osana perhettä. Niin moni on Tildaa ihastellut ja toivonut itselleen samanlaista, joten pennuille löytyy varmasti hyvät kodit. Ne tarkastetaankin sitten huolella ja harkiten. Monta hyvää halukasta ottajaa on lisäksi jo valmiina.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on siis auttaa löytämään sopiva sulhaskandidaatti rakkaalle Tildalleni. Tiedän, että rotukoirien omistajien keskuudessa on hyvin voimakkaitakin näkemyksiä sekarotuisista koirista ja niiden lisääntymisestä, mutta toivon, että joku, joka tietää lemmikin merkityksen yli roturajojen, olisi halukas lainaamaan koiraansa tähän hyvään tarkoitukseen, joka antaa monelle perheelle mahdollisuuden saada rakastetun perheenjäsenen.

Ps. Tietenkään en oleta tämän tapahtuvan ilmaiseksi :)

Jos tunnistit itsesi kirjoituksesta tai tiedät jonkun perhoskoiran, joka olisi sopiva, voi yhteyttä ottaa blogin kommenttikenttään, lifealasara@outlook.com tai Facebookissa Sara Malinen tai vinkata kirjoitusta eteenpäin. Postausta saa muutenkin jakaa, jotta mahdollisimman moni sen näkisi! Kiitollisena toivon, että tämä auttaa meitä löytämään etsimämme! ♥

Tavoitteena 5 leuanvetoa!

Olen viimeaikoina jaksanut innostua treenaamisesta hyvin vähän. Se on muuttunut ihan vain päivittäiseksi rutiiniksi. Vähän sellaiseksi kuin aamuherätys: joka aamu se pitää kokea, mutta ei sitä kyllä intopinkeänä odota nukkumaan käydessä. Kyllä, treenit ovat parantaneet päiviäni, antaneet energiaa ja olen kokenut onnistumisia. Ei, en ole jaksanut uhrata ajatuksia uusille treeniohjelmille tai muuten keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen. Sekin kun on kausittaista, välillä olen hyvin motivoitunut ja panostan treenaamiseen kaikkeni ja välillä se jää taka-alalle, kuten nyt, kun minua on viimekuukaudet kiinnostanut enemmän sisustus, kauneudenhoito, ruoka ja oikeastaan kaikki muu kuin treenaaminen (vaikka olenkin treenannut). Nyt haluankin saada uudestaan fitnesskärpäsen pureman (nolo termi, tiedän), vaikkakin asiat ovat hyvällä mallilla näinkin, mutta into, lisämotivaatio ja taustatyön tekeminen eivät ole koskaan pahitteeksi, päinvastoin!

Sain kipinän tähän postaukseen siitä, kun eilen sattumalta kokeilin salilla vetää leuan ja sainkin 2! En ole siis koskaan niitä harjoitellut ja aloitin varsinaisen salilla tehtävän selän voimatreenin vasta viime syksynä. Se on kuitenkin tuottanut näköjään tulosta, sillä syksyllä, kun kokeilen leuanvetoa, ei tullut yhtään. Innostusta lisäsi eilen postista saapunut vastuskuminauha, joka on oiva apu harjoitteluun, so no more excuses!

Taustatietona: Oikeaoppinen ja teknisesti puhdas leuanveto lähtee siis suorilta käsiltä ja päättyy siihen, että leuka on tangon yläpuolella. Leuanveto on haasteellinen liike ja sitä se on varsinkin naisille, sillä naisilla ylävartalon suhteellinen voima on anatomisista syistä ja hormonaalisista eroista johtuen 70% miesten vastaavista voimatasoista. Leuanvedot kehittävät ylävartalon vetäviä lihaksia ja niillä saa hyvin tuntumaa niin selkään, käsiin, olkapäihin kuin vatsoihinkin. Leuanvetojen tekeminen kehittää lihasmassaa yleensä ihan pelkästi oman kehon painolla ja sen lisäksi se parantaa ryhtiä. Pelkästi tangossa roikkumisella on hyvin suopeita vaikutuksia selän hyvinvoinnille, sillä se vähentää välilevyjen painetta ja venyttää selän ja kylkien pitkiä lihaksia.

Räätälöinkin nyt sitten itselleni treeniohjelman leuanvedon ja vetovoiman harjoittamiseksi. Aion jatkossa tehdä perusvoimatreenin selälle 2krt/vk, joista toisen alkuun sisällytän leuanvetoharjoituksen ja toisen kerran teen sen jonkin toisen treenin yhteydessä. Hyödynnän ohjelmassa vastuskuminauhaa, mutta treeni sisältää myös muunlaisia harjoituksia. Tavoitteena on siis saada 5 avustamatonta leuanvetoa. En osaa kyllä yhtään arvioida kuinka kauan siihen menee (?) Tulen vaikka sitten ilmoittamaan. Wish me luck!

1. Roikkuminen tangossa hartiat irti korvista selkä jännitettynä (myötäote) 10s 

2. Negatiivinen vaihe (myötäotteella jalat korokkeella leuka tangon yläpuolella

    --> laskeutuminen suorille käsille jalat ilmassa) x10 5s/liike

3. Yläasennosta laskeutuminen niin, että tanko on nenän korkeudella ja veto takaisin ylös (myötäote) x10

4. Roikkuessa ylöspäin veto muutaman sentin verran (myötäote) x10

5. Maximitoistot kuminauhalla leveällä myötäotteella

6. Maximitoisto kuminauhalla hartianlevyisellä myötäotteella

7. Maximitoistot kuminauhalla hartianlevyisellä vastaotteella

8. Maximitoistot kuminauhalla kapealla vastaotteella

9. Pito yläasennossa (myötäote) 30s

Kaikkien kohtien välissä lepoa 1-2min

x2

Kokeilin heti treeniä ja haastavimmaksi osoittautui negatiivinen vaihe sekä pito yläasennossa (tein tosin poikkeuksellisesti vastaotteella, joten hauikset oli kovilla). Kivat oli tärinät vikassa 30 sekkasessa pidossa. Tästä se lähtee! Muutamien treenikertojen jälkeen on toki hyvä kokeilla monta kunnon leukaa menee ihan ilman kuminauhoja ja korokkeita!

Semmoset on siis suunnitelmat ja haastan muutkin kokeilemaan!

Kuva: Beautyempoweredwellness

15 Weird Facts about Me

Tuli tuossa mietittyä outoja tapoja yhdessä ystävän kanssa ja ajattelimpa sitten listata omanikin teille ihmeteltäväksi. Minua koskevat oudot tavat/faktat eivät taatusti rajoitu näihin, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen! Tosin nämähän ovat mulle ihan peruskauraa, mutta myönnän, että saattavat tuntua jostain muusta oudolta!

Teen listoja kaikesta! Puhelimesta löytyy tietenkin pakkauslista, to do -lista ja ostoslista, joka on jaettu akuuttehin ostoksiin, ruoka-, kosmetiikka-, vaate-, kodintarvike/sisustus-, urheilu ja muut -listaan. Tämän lisäksi löytyy listauksia esim. leffoista, joita haluaa nähdä, paikoista kuten ravintoloista, joissa pitää käydä ja ompa listattuna myös kivat nimet, jotka annan tulevaisuuden lapsilleni, joita en kylläkään aio hankkia. Haha. Ja paljonpaljon muita listoja! Lisäksi pistän ylös kaikki muistamisen arvoiset palvelut, kaupat, tuotteet, numerot jnejne. Olen kyllä pulassa, jos puhelimeni muistiinpanot katoaisivat.

Mulla on pakkomielle laskea kaikkia asioita (nyt kuulostaa kyllä mielenvikaiselta), mutta siis tarkotan tyyliin, että kuinka monta asiaa vielä hoidettavana, kuinka paljon matkaa jäljellä (esim. vielä 3/5) tai treenatessa, että vielä 7 sarjaa eri liikkeitä tai 2 minuuttia soutulaitteessa jne.

En saa pidettyä mitään huonekasveja hengissä, vaikka kastelen niitä säännöllisesti (enkä edes ylikastele). Jotkut on kyllä sitkeitä tapauksia, mutta nään kuinka niiden elämä on yhtä kitumista. Rakastan silti pitää kasveja (nyt tuli huono omatunto kasvien puolesta..)

Sanon mun puhelinnumeron aina muodossa 0*0-**-**-*** vaikka kaikki muut tuntuu sanovan 0*0- ***-**-**, se vaan kuulostaa noin paremmalta!

Mun luona olevia kynttilöitä ei saa missään nimessä sytyttää. Ainoastaan tuikkuja saa polttaa.

Mulla on kellertävämpi iho kuin kellään tapaamallani kantasuomalaisella

En ole koskaan koskenut kalaan, elävään tai kuolleeseen (kokonaiseen).

En ole myöskään koskaan lasketellut.

Tykkään vain vihertävistä banaaneista.

Mun on tosi vaikee olla korjaamatta faktoja muiden puheista (vaikka ei olisi oleellisia). Ärsyttävää, tiedän.

Syömäni ruoat ovat usein kausittaisia. Saatan hurahtaa täysin johonkin ruokaan ja syödä sitä lähes päivittäin tosi pitkään ja sitten yhtäkkiä kyllästyä siihen ja sitten taas löytää jonkin uuden. Näin on käynyt mm. mun kesofrutille (rahkaa, raejuustia, banaania ja vadelmia), jota vettelin ennen joka ilta, munakkaille, riisikakuille ja myös kana on kokenut aikamoisen inflaation. Tällä hetkellä kierroksessa on tonnikalariisimössö, kuulostaako herkulliselle? :D

Olen välillä (usein) mustasukkainen (oikeasti) koiralleni, koska se saa enemmän paijausta ja huomiota kuin minä!

Mulla on äärimmäisen intohimoinen viharakkaussuhde finneihin..

En tykkää yhtään olla kuvissa / ottaa itsestäni kuvia. Ilman kameraa on paljon helpompi olla itseensä tyytyväinen, eikö?

Lavuaarin puhtaus on mulle jostain syystä tosi tärkeeää. Lähestulkoon joka kerta käsienpesun yhteydessä pyyhin samalla lavuaaria reunoilta puhtaammaksi. Olen huomannut tekeväni tätä myös kaverien luona ja jopa julkisissa vessoissa, joka saa kyllä luvan loppua! :D

Loppuun oli vielä pakko laittaa kuva eilisestä Suomessa erittäin harvinaisesta valoilmiöstä, jota kutsutaan auringonpaisteeksi. Nopeasti sekin katosi kukkulan taakse, mutta oli ihan kiva välillä morjenstaa! Kuvassa lisäksi uudet Iittalan Kastehelmi kynttilälyhdyt, joissa olevat tuikut korvaavat pääsääntöisesti puuttuvan luonnonvalon.

Mutta kysymys kuuluu: Samaistuiko kukaan? Entä mitä outoja tapoja teiltä löytyy?

Goals for 2016

Tykkään ajatella, että uusi vuosi on taas uusi alku. Ainakin se tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia. Lähdenkin innoissani kohti uutta vuotta ja tämä 2016 onkin tietysti oleva se paras vuosi! 2015 tarjosi paljon, kuten edellisestä kuvamuotoisesta vuosikatsauksesta selvisikin, mutta lisäksi merkittävimmiksi tapahtumiksi lasken uuden miellyttävän työn saamisen.

Voin sanoa rehellisesti, että kertaakaan ei ole vielä harmittanut mennä töihin! Se on mun työhistorialla aika paljon sanottu. Sen lisäksi aloin seurustelemaan, joka on taatusti ollut oma seikkailunsa, mutta uskon silti vahvasti, että kaiken sen arvoinen. Kolmanneksi mainitsen blogin pitämisen aloittamisen. Se on oikeasti antanut mulle niin paljon! Kirjoittamisen kautta olen saanut lisää sisältöä elämääni ja se on kannustanut uusiin projekteihin. Tästä on tullut tärkeää!

Lisäksi olen tyytyväinen terveellisten elämäntapojen ylläpitoon. Olen jaksanut käydä läpi vuoden ahkerasti salilla. Lähtemistä sinne ei ole tullut koskaan kyseenalaistettua, sillä se vaan kuuluu elämääni ja kaiken lisäksi olisin varmasti tullut hulluksi ja alkanut hyppiä seinille, jos en olisi päässyt liikkumaan! Terveelliset valinnat ovat myös ruokailun puolesta olleet pääsääntöisesti itsestäänselviä, joten pohja terveelliselle syömiselle on jo rakennettu, mutta sokerihampaani kurissapito vaatii vielä töitä. Olen erittäin kiitollinen myös uusista ihmissuhteista, joita olen viimeisen vuoden aikana solminut!

Pohja on siis kunnossa uuteen vuoteen, mutta silti parannettavaa löytyy ja haluankin pyrkiä eteenpäin ja saada lisää asioita, joista olla kiitollinen!

Listasin asettamani tavoitteet vuodelle 2016. Ylös kirjoitettu ja julkinen lupaus on varmasti se helpommin pidettävissä oleva lupaus! Sen lisäksi, että lupaan ja toivon, olen valmis näkemään vaivaa näiden eteen. Jaoin tavoitteet kolmeen osaan, jotka koskevat terveyttä, aktiivisuutta ja parempaa elämää.

TERVEYS

Kiteytän tämän yhteen lauseeseen: Aion olla tyytyväinen itseeni ulkoisesti kesään mennessä! Toisin sanoen teen sen, mikä tehtävissä on. En halua enää tuhlata elämääni siihen, etten tunne oloani hyväksi nahoissani!

Sitä kohti vieviä lupauksia ovat:

- Juon vettä 3l/pvä

- Totutan vatsalaukkuni pienempiin annoskokoihin

- Välttelen sokeria (sallittu vain supererikoistapauksissa)

AKTIIVISUUS

- Lupaan pitää blogin aktiivisena ja kehittää sen sisältöä pitäen sen kuitenkin itseni näköisenä

- Alan ottamaan enemmän kuvia, en vain blogia varten, vaan muistojen taltioimiseksi!

- Aion lähteä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kaikkeen uuteen mukaan ja saada uusia kokemuksia

- Haluaisin alkaa opiskelemaan espanjaa, jos vain työaikani sen sallii 

PAREMPI ELÄMÄ

- Alan säästämään (ASP-tili jo avattu!)

- Muutenkin vähemmän shoppailua ja enemmän elämyksiä

- Keskityn siihen, mistä pidän

- Pidän huolta ihmissuihteistani

- Toivon löytäväni uuden asunnon paremmalta sijainnilta

- Matkustan mahdollisuuksien mukaan

Ja tärkein: mitä ikinä tapahtuukaan, pysyn positiivisena, sillä elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu. -Norman Vincent Peale

Millä fiiliksillä lähdette uuteen vuoteen, puhaltaako muutoksen tuulet?