tiistai 23. helmikuuta 2016

Kodin muodonmuutos

Nyt on kuulkaa kodin ulkoasu muuttunut ja vikkelään viimeaikoina! Tammikuun In & Out -postauksessa kerroinkin innostuneeni sisustusliikkeiden alemyynneistä ja päätin tehdä pari isompaa hankintaa kerralla huokeiden tarjoushintojen saattelemana. Päivitin siis sohvan ja muhkea beige yksilö vaihtui sirompaan vaaleanharmaaseen, olohuoneen maton, kun hiekanruskea nukkamatto vaihtui helmenharmaaseen lyhytnukkaiseen versioon ja ruokailuryhmän osalta tummapuinen setti nahkaverhoilluilla tuoleilla lähti valkoisen pöydän ja valkoisten metallijalkaisten tuolien tieltä. 

Lisäksi sänkyyn tuli hankittua uusi pehmeä valkoinen tikattu päiväpeitto, sohvan päällä olleen vaaleanruskean sisustustaulun tilalle seinää koristamaan saapui iso hopeareunuksinen peili ja työpöydän edestä musta työtuoli päivittyi kirkkaasee muovituoliin. Muutos on kyllä kokonaisvaltainen! Puhdas valkoinen ja heleä harmaa on vaan ne värit, jotka iskevät muhun kaikista eniten. Keittiö että olohuone raikastuivat kertaheitolla. Me happy!


keittiö

keittiön pöytä

Keittiön kokonaisilme muuttui radikaalisti tämän simppelin ja siron pöytäryhmän saavuttua. Tila on paljon avarampi ja valoisemman oloinen. Vaikka keittiössä on muuten tilaa ihan hyvin, rajoittaa seinämän leveys pöydän kokoa, mutta parempi vaan, että on näppärän kokoinen, jotta mahtuu tuleviinkin asuntoihin. Mätsää muuten täydellisesti keittiön mattavalkoisiin kaappeihin, jotka vaihdettiin syksyllä. Pöytä on Sotkasta ja on malliltaan Luca ja sen kaverina on Askon Romeo -tuolit.

olohuone

sohvan kulma

Olohuoneen puolelle tuli enemmän uudistusta. Ylemmässä kuvassa uudiskohteita on kolme: sohva, matto ja hopeareunainen iso peili. Sohva on alkujaan myöskin Askosta ja se on suomalaista tuotantoa, joten sen tulisi kestää. Alkuun jännitin sen väriä, kun en ollut koskaan nähnyt kyseistä Stella -mallia tuossa kuosissa, mutta se osoittautui olevan just passeli! Tajusin myös jälkeenpäin, että olin ostanut sohvan paitsi näkemättä kangasta myös koeajamatta mallia. Hupsii. Onneksi on tosi mukavakin, niin ei jäänyt mitään hampaankoloon. Vanhat tyynyt eivät tulleetkaan toimeen uuden sohvan kanssa, niin löysin viikonloppuna parit uusia sohvaa muhevoittamaan!

Kun mistään ei ilmestynyt sopivaa marokkolaishenkistä lyhytnukkaista vaaleanharmaa-valkoista mattoa, josta haaveilin, niin tyydyin ihan yksiväriseen. Kyseessä on Sotkan Fancy -matto. Sekin on kyllä just eikä melkein mun mieleen! Ei ole yhtään likaisenvärinen, kuten kuva saattaa antaa ymmärtää, vaan helmenharmaa ja muutenkin paremman näköinen livenä. Sohvan päällä oleva Finnmirrorin peili on taas vanha tuttavuus, sillä mulla on sellainen eteisessä pystysuuntaan asennettuna kokovartalopeilinä. Se oli niin kiva, että miksei ostaisi samantien toista samanlaista? Ainakin sopivat hyvin yhteen. Peili sohvan päällä on musta muutenkin aina hyvä idea.

työpiste

tulilatva

lampaantalja

Lopuksi esittelen myöskin vanhan rakkauteni, kirkkaan Crystal -muovituolin! Näitä mulla oli kaksinkappalein edellisessä asunnossa, mutta ne jäivät erossa toiselle osapuolelle. Nyt sain vihdoin hommattua itsellenikin! Sopii muuteen mielestäni älyttömän hyvin lasisen työpöydän ääreen. Tekee melkein mieli mennä tekemään töitä ;) Siihen päälle kun lisäsi vielä pienen lampaantaljan, niin a vot! Hahaa huomaatte varmaan, että olen innoissani. Kotia rakennuksena ei voi muuttaa, mutta onneksi sisältöön pystyy vaikuttamaan ja nyt olen taas pari astetta tyytyväisempi asuinolosuhteisiini.

Sain onneksi myytyä vanhan sohvan, työtuolin sekä sisustustaulun Facebook-kirpparilla, niin ne saivat vielä uuden elämän toisessa kodissa. Matto sen sijaan jäi varastooni ja ruokailuryhmä palautuu takaisin sen sijoitukseen antaneelle ystävälleni. Tuntuu muuten tosi hyvältä päästä eroon vanhasta tavarasta, jolle itsellä ei ole käyttöä! Vaikka korvaukset olisivat pieniä ja vaivannäkö suhteessa suurta, on kiva saada nurkkia tyhjemmiksi ilman, että tarvitsee heittää tavaraa roskiin. Sen lisäksi, että olen kunnostautunut Facebook-kirpparimyyjänä, kaavin äskettäin kokoon kuusi Ikea-kassillista vaatteita ja kodintavaroita, jotka lahjoitan Pelastusarmeijalle. Heillä on muuten noutopalvelu, joten ei tarvitse itse autottomana lähteä niitä raahaamaan, mikä osoittautuukin monesti kynnyskysymykseksi.

Paitsi että pakko antaa noottia siitä, että noutopalvelu toimii vain arkisin klo 9-15, mikä tarkoittaa sitä, ettei kukaan toimistotyöaikoina töissä käyvä pysty oikein tekemään lahjoituksia. Meinasin sitten tilata noudon seuraavalle arkivapaapäivälleni, niin silloinkaan nouto ei onnistu tiettynä aikana, vaan sitä pitäisi odotella kotona. Ei ehkä ihanteellisinta vapaapäivänviettoa, eh? Olen muutenkin miettiny eri virastojen ym tahojen aukioloaikoja: MITÄ järkeä on siinä, että ne ovat auki vain toimistotyöaikoina, jolloin niiden asiakkaat ovat töissä? Saavutettavuus ja asiakaslähtöisyys on kyllä niin kaukaiset termit kyseisille palveluille..

Luisui vähän sivuraitelle.. Anyways, sellainen oli sisustuksen päivitys, mitäs piditte? :)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

My Wardrobe Favorites

Olen tässä aloitellut vähän vaateprojektia eli koittanut karsia ylipursuavista vaatekaapeistani kaikkea turhaa pois ja saanutkin myytyä kivasti Facebook-kirppareilla ja lisäksi lahjoittanut paljon hyväntekeväisyyteen. Tosin vaatekaappiani kansoittaa myös hyvin paljon vaatteita, jotka on ostettu tai säilytetty silmällä pitäen sitä hoikempaa Saraa. Sittenkun -vaatteita ei ole yleisellä tasolla kovinkaan järkevää säilöä, mutta minähän en luovuta tämän kiinteytysprojektin kanssa ;)

Kuitenkin pääpointti vaateprojektissa on saada vaatekaappiini vain kappaleita, joita käytän, edes joskus. Haluan, että peruspilarit on kunnossa eli kaapista löytyy monikäyttöisiä ja laadukkaita yksilöitä, jotka sopivat juuri mulle, sekä sitten niiden lisäksi erikoisempia kappaleita, joilla maustaa pukeutumista ja joita käyttää tietyissä tilaisuuksissa. Työni vuoksi mulle on tärkeää, että suurinosa vaatteista on toimistokelpoisia. Mitä värimaailmaan tulee, niin neutraalit värit ovat mun valinta. Kaapista löytyy pääosin mustaa, valkoista, harmaata, beigeä, tummansinistä, tummanvihreää, maastonvihreää ja viininpunaista.

Nyt tarkoituksena on listata vaatekaappini luottoyksilöt, joiden varaan pukeutumiseni useimmiten perustuu.

 Alaosa 

Tämä on monesti aika haasteellinen osuus, sillä mulle ei tosiaankaan pituuteni ja muotojeni vuoksi sovi mitkä tahansa housut. Lahkeet on lähestulkoon aina puoli metriä liian pitkät, joten on tärkeää, että lahkeet on tarpeeksi tiukat ja että ne saa nätisti käännettyä. Myöskään housujen polvikohta ei saa olla ilmiselvä, sillä sehän tulee automaattisesti sijoittumaan omien polvieni alapuolelle.. Toinen probleema on dat ass, eli sille pitää olla tarpeeksi tilaa, jottei outcome ole persejalkainen.

Luottohousuni ovat Dr. Denimin Lexit, jotka täyttävät kaikki edellä mainitut kriteerit. Ne ovat superjoustavat ja niissä on korkeavyötärö ja näin ollen ne on supermukavat päällä. Olen käyttänyt tähän mennessä vain mustia, mutta vaaleansiniset Lexit ovat myös ostoslistalla. Toiset luottohousuni ovat Freddyt. Niitä mulla on mustina, maastonvihreinä ja tummansinisinä "farkkuina". Ainut miinus on mielestäni vähän epämiellyttävän matala vyötärö, mutta nyt on näköjään tullut malleja joissa vyötärö on normaalikorkuinen. *tilaukseen*.

Mitä hameisiin tulee, niin niitä mulla on vaikka kuinka paljon erilaisia, mutta talvisaikaan en niitä juurikaan käytä. Jos on jotkin juhlat tai vastaava hametta vaativa tilaisuus, niin valintani on yllätysyllätys musta kynähame. Niistä kaikista käytän eniten paksua joustavaa, mutta napakkaa trikookangasta olevaa hametta, josta erikoisemman tekee kankaan graafisuus.



 Yläosa 

Mulla on suhteessa aika leveät hartiat, joten poissuljettuja ovat kaikki vähänkin löysähihaiset tai yläosassaan puffia tai hörhelöä sisältävät paidat. Kokoni vuoksi suosin myös hyvin istuvia malleja, jotten näytä ihan tasapaksulta pötköltä.


Luottotriioon kuuluvat trikoopaidat, joista suosikkejani ovat raidalliset. Mustia raitoja valkoisella pohjalla, valkoisia raitoja vaaleanharmaalla pohjalla ja tummansinisiä raitoja valkoisella pohjalla. Ne ovat tosi raikkaita ja saavat asun näyttämään fressiltä. Yksivärisiä pidän sitten enemmän asusteiden kuten huivien ja kaulakorujen kanssa. Toisena suosikeiksi pääsevät neuleet ja mieluiten juuri valkoiset neuleet. Palmikointi on myös monesti mun valinta. Neuleetkin haluan mielellään sopivan istuvina ja harvemmin pitkinä ja ylisuurina, joskin niillekin on aikansa ja paikkansa. Kolmas luottovaatetyyppi on 3/4-hihaiset kauluspaidat. Niitä löytyy monessa eri värissä ja kuosissa, mutta ehkä eniten tulee käytettyä joko vaaleansinistä farkkukauluspaitaa kultaisilla yksityiskohdilla tai tummansinistä farkkukauluspaitaa hopeisilla yksityiskohdilla.


 Takki 

Tykkään, että takkeja on joka tilanteeseen. Suomessa on nimittäin kurjaa, kun talvi on pitkä ja kylmä, näyttää ulkona liikkuessa melkein aina samalta, ellei ole montaa eri takkivaihtoehtoa. Myöskään esimerkiksi mekossa ja korkkareissa ulos lähdettäessä ei parka ole mielestäni se kaikista sopivin vaihtoehto. Monipuolisuus valikoimassa sekä laatu ja istuvuus yksittäisissä kappaleissa on valttia!


Tämän hetkinen luottovalintani on musta vyöllä solmittava polvipituinen villakangastakki. Se luo helposti tyylikkään lookin ollen hyvinistuva ja lämmin vaihtoehto. Sen vastakohtana päälleni päätyy useasti myös parkatakki, joista suosikkini on mattapintainen maastonvihreä kamelinvärisillä nahkayksityiskohdilla. Se on hyvä rentoihin asuihin ja oivallinen ulkoiluun. Beige ohut loose fit trenssi on suosikki takeista, joita voi käyttää joko sisällä tai leudommilla säillä kerrospukeutumalla. Se laskeutuu niin kauniisti ja sopii säväyttämään arkipukeutumista kuin myös juhla-asun kanssa. Näitä ottaisin mielelläni kaappiini useissa eri väreissä.


 Kengät 

Kenkien suhteen olen erityisen tarkka. Ulkonäkö, laatu ja mukavuus ovat kaikki yhtä tärkeitä. Nilkanympärys aiheuttaa rajoitteita sen verran, ettei löysävartisen kengät sovi minulle. Varren pituuskin on haastava, sillä varsinkin saappaissa on vaikea löytää kenkiä, jotka jäisivät polven alle. Sama pätee kyllä muihinkin kenkiin, sillä monesti muiden nilkkurit on mulle bootsit. Kengissä suosin pääasiassa nahkaa ja laadukasta keinonahkaa, mutta löytyy multa paljon kankaisia tennareita ja lenkkareita sekä muutamat mokkapintaiset yksilöt.



Listauksessa otan vuodenajan huomioon, sillä kesällä suosikkini on tietenkin aivan erit kun näin talvella. Tähän vuodenaikaan jalkaani sujahtaa useimmiten mustat bikerbootsit, joissa on metalliset soljet. Ne sopivat aika kivasti onneksi lähes kaiken kanssa. Silloin kun asussa on erityisesti kultaisia yksityiskohtia tai asu kaipaan sirompia kenkiä, niin valintani on hiekanruskeat cowboynilkkurit kultaisilla ketjuyksityiskohdilla. Kun taas haluan vähän näyttävyyttä niin pidän simppeleitä korkeita mattamustia korokepohjanilkkureita.


  Laukku 

Mulla on ihan liikaa laukkuja. En käytä niistä kovinkaan montaa, mutta suurinosa on kuitenkin sellaisia, että voisin ihan hyvin käyttää, ei vaan kauheasti tule käytettyä. Laukkuja koskee samat kriteerit kuin kenkiäkin. Tosin laukkuihin olen valmis panostamaan rahallisesti enemmän, sillä haluan, että ne ovat tosi laadukkaita ja näin ollen monesti edustavat jotain merkkiä. Myönnetään, että kyllähän niillä nyt on jotain statusarvoa. Kuka nyt ei kävelisi kadulla mielummin vaikka Michael Korsin laukku kuin H&M:n halppislaukku olalla? Merkkilaukut eivät myöskään ole pelkkää kulutustavaraa, joten niihin mielellään sijoittaa. Pienempien laukujen hankinnoissa olen vähän avoimempi vaihtoehdoille, kun ne eivät joudu niin kovalle kulutukselle kuin suuret yksilöt.

Sain ehdottoman lempilaukkuni joululahjaksi vuonna 2012, jonka jälkeen se onkin ollut lähes päivittäisessä käytössä. Kyseessä on DKNY:n musta Large Saffiano shopperi. Välillä olen koittanut käyttää jotain muuta, mutta aina se vain tarttuu eteisestä mukaan. Rakastan sen mallia; se on kivan simppeli, tilava ja sopii asuun kuin asuun. Eikä muuten ole mennyt aikojensaatossa paljon miksikään! Pinta on samanlainen kuin ostaessa ja kultaiset yksityiskohdat on edelleen kultaiset. Ainoastaan maassa ollessa muodossa ja ryhdissä voisi olla parantamisen varaa. Toinen lempparini on yli olan kannettava nahkainen bucket-mallinen laukku. Se on monesti valintani, kun mukaan ei tarvitse paljoa tavaraa. Jos taas tilanne vaatii pikkulaukkua, on valintani lähes poikkeuksetta Michael Korsin Jet Set Vanilla Large Wristlet. Se on ihanan siro ja kaunis kuin koru. Täynnä yksityiskohtia, mutta kuitenkin hillitty vaalean värimaailmansa ansiosta.


 Asusteet 

Käytän asusteita maltillisesti. Yleensä housut, paita, kengät ja laukku saavat kaverikseen rannekellon ja usein myös huivin tai kaulakorun, mutta monia asusteita ei tule laitettua kerralla. Korostan joko käsiä tai kaulaa, mutta harvemmin ainekaan arjessa molempia. Nappikorvikset mulla sen sijaan on korvissa aina. Joskus käytän myös erilaisia hiuskoristeita, kuten erikoisempia ponnareita, pantoja tai solkia.

Useimmiten ranteessani kimaltaa Michael Korsin kultainen Mini Bradshaw Chronograph kello. Se on just passelin kokoinen ja sopivan näyttävä olematta kuitenkaan turhan krumeluuri. Suosin myös isotauluisia valkotaustaisia nahkarannekkeisia kelloja. Huivi mulla on kaulassa talvella ulkona ollessa aina, mutta sisällä sen jäädessä kaulaan, on se useimmiten kevyt villainen neutraalisävyinen yksilö. Kaulakoruista suosin siroja kultaisia tai sitten jykevämpiä statementkoruja simppeleiden paitojen kanssa. Hiuskoristeiden suosikki kaikessa yksinkertaisuudessaan on kultainen leveä hiuspinni, jolla saa nostettua etuhiukset ylös/sivulle. Se antaa kuitenkin pikkuextraa asuun.


Näistä koostuu siis asut, joita suurimmaksi osaksi käytän tällä hetkellä! Näiden lisäksi sitten aina yhdistelen trendejä ja erikoisempia vaatteita. Pääpointti pukeutumisessa on kuitenkin aina siinä mikä sopii vartalotyypilleni ja näyttää hyvältä mun päällä. En halua, että koskaan tulisi tilannetta, ettei ole mitään päällä pantavaa. Ennemmin vähän varman päälle, kuin että ei tuntisi vaatteita omikseen ja oloaan hyväksi!

Onko teidänkin pukeutumisen kulmakivet selvillä? :)

maanantai 15. helmikuuta 2016

What a Bright and Sunny Day!

Kevät on tulossa! Tiedän sen! Lauantaina aurinko paisteli niin kauniisti, että oli pakko mennä kuvaamaan ulos. Lopputuloksena auringon häikäisemiä viirusilmiä, mutta parempi sekin, kun ainainen harmaus. Arskat päähän ensi kerralla. Ja antakaa kuvaajalle armoa (ja mallille myös), oli kummankin eka kerta ;)

vahapintaiset housut

Muhkea huivi

pitkä villakangastakki
| Takki H&M | Housut New Yorker | Huivi H&M | Kengät Zalando | Laukku DKNY|

Tarttuipa lumi kivasti kenkiin.. Ja tarttui muuten muuallekin, sillä mukanamme juoksennellut Tilda oli kuvailusession päätteeksi yhtä lumipalloa. Kaikista karvoista roikkui lumipaakkuja, niin neiti piti viedä sisälle sulamaan. Muuten olisi ulkona viihtynyt pitempääkin!

Lauantai oli muutenkin oikein mukava päivä. Tehtiin J:n kanssa perinteinen lauantaipäivän visiitti Selloon, jossa tyhjennettiin viikon aikana kertynyttä asioinnin to do -listaa. Akuutein oli uuden laturin hankkiminen, kun viimeaikoina aikaisemmat ovat kaikki sanoneet tavalla tai toisella itsensä irti. Löysin samasta puljusta myös etsimäni valkoiset kuulokkeet. Näyttää päässä hyvältä, äänenlaatu on moitteeton ja hinta oli huokea. Jackpot! J osti ne mulle ystävänpäivälahjaksi pyynnöstä, juuri sellainen ällöromanttinen lahja kaikilla siirapeilla, kuten halusin, eikö ;D No joka tapauksessa olen tyytyväinen!

Hyödynsin myös ystävänpäiväviikon tarjouksia Sokos Emotionissa. Siellä oli tiettyjä tuotteita tarjoushinnoin ja lisäksi kaikista normaalihintaisista -20%, joten keskitin kaikki kosmetiikkaostokseni sinne. Samalla reissulla käytiin myös syömässä thaimaalaista meidän vakkaripaikassa Lime Leafissa. Tarkoitus oli vielä mennä treenaamaan, mutta kun J oli vähän flunssassa, päätin itsekin siirtää treenit sunnuntaille, joten tuli poikkeuksellisesti kaksi lepopäivää peräkkäin. Kotona keksityin sitten kehonhuoltoon, josta ajattelin kirjoittaa lähipäivinä lisää!

talvinen maisema

Tähän kuvaan on hyvä päättää höpöttely ja toivoa lisää tällaisia kirkkaita päiviä! Tervetulleita, eikö?

perjantai 12. helmikuuta 2016

Valentine's Not-so-rocky-road

Ystävänpäivä tekee tuloaan ja mieleen nousee kysymys siitä, miten sitä mielitiettyään huomioisi tuona rakkauden päivänä. Eihän sen tietenkään tarvitse mitään erikoista olla, mutta itse kuulun siihe kastiin, jolle more is more. Eli kukat, herkut, lahjat ja ällöromantiikka kaikilla siirapeilla, kiitos!

Jos vielä ei ole kaikki ihan mietitty ystävänpäivää varten, niin tässä olisi kiva ja helppo ohje, jolla saa kumppanin suun makeaksi ja sydämen lämpimäksi. Kyseessä on perinteisiin Rocky road -suklaapaloihin pohjautuva resepti, joka on tietenkin maustettu rakkauden lisäksi teemaan kuuluen sydämillä ja muilla punaisilla herkuilla. Koska rakkauden tien ei toivoisi olevan niin kivinen, niin nimesin sen not-so-rocky-road:ksi!


Siihen tarvitset:

200g Fazerin mansikkasuklaata
150g valkosuklaata
n. 1 dl pieniä vaahtokarkkeja
n. 1 dl kuivattuja karpaloita
n. 1 dl cashewpähkinöitä
n. 1 dl kaurakeksinmuruja

sydämenmuotoisia sokerikoristeita

 Nämä ainesosat takaavat totaalisen sokerihumalan kahdelle!


Pilko keksit pieniksi, puolita vaahtokarkit ja varaa muut ainekset valmiiksi.


Sulata mansikkasuklaa vesihauteessa metallisessa kulhossa.


Kaada sulanut suklaa leivinpaperin päälle vuokaan tai pellille tasaiseksi levyksi. Lisää päälle vaahtokarkit, kuivatut karpalot, cashewpähkinät ja isoimmat keksin palaset joka puolelle tasaisesti ripotellen.


Sulata sitten valkosuklaa ja roiski massan päälle lusikalla ja ripottele viimeiseksi sydänkoristeet sekä jäljelle jääneet keksinmurut päälle. Laita kovettumaan pakastimeen puoleksi tunniksi tai jäähdytä jääkaapissa, jolloin se vie pidemmän aikaa.

Jäähtymisen ja kovettumisen jälkeen suklaaherkun voi nostaa vuoasta, mutta leivinpaperia ei kannata vielä poistaa, sillä massa on vähiten sotkuista pilkkoa sen päällä. Massasta voi leikata neliöitä tai murtaa sitä käsin erikokoisiksi palasiksi.


Säilö halutessasi kauniiseen purkkiin tai rasiaan ja ojenna ensi sunnuntaina sydänkäpysellesi. Nauttikaa yhdessä kuohuviinin kera!

...Saatoin ehkä vähän maistaa ennen säilömistä... Tämä vaan on niin älyttömän hyvää! Mikä siinä onkin, että raaka-aineet, joista mistään ei välitä sellaisenaan mitenkään ihmeemmin, yhdistettynä maistuvat taivaalliselta? Kaveri kysyi nähdessään lopputuloksen, että onko tämä jokin terveysversio, ja voin sanoa, että herkulla on terveellisyyden kanssa tekemistä ainoastaan mielihyväkeskuksen kautta! 

Miltäs näyttää, maistuisiko? Mitkä olisivat omat valintasi rocky roadin täytteiksi? :)