Minun jouluni

Niin se joulu taas mennä hujahti! Lähdin aatonaattona kohti Mikkeliä ja tulin reissulta takaisin eilen illalla. Oli kyllä ihana ja leppoisa joulu, mutta ilman kommelluksia ei siitäkään selvitty! Sen aikaa blogi onkin saaanut olla ihan rauhassa kokonaiset 5 päivää!

Tosin muutenkin olen ollut joulunaikaan täysin ulkomaailmalta (lue: somelta) eristettynä, sillä reissussa mukana ollut puhelimeni laturi sanoi itsensä irti tuossa aattoiltana ja siitä lähin on ruutu ollut pimeänä, mikä on aiheuttanut myöskin sen, ettei nettiin ole ollut asiaa läppärilläkään, sillä ei tuolla kotonani tunneta mitään wifejä. Voin sanoa, ettei ollut miellyttävä kokemus. Ei sillä, että olisin muuten räpeltänyt puhelintani koko aikaa, mutta se hankaloitti asioita huomattavasti. Onneksi iskälläni oli tulostin, että sain tarvittavat bussi- ja junaliput, että pääsin kotiinkin reissulta.

Toinen ikävämpi sattuma kävi jo menomatkalla Helsingissä, kun raahasin Narinkkatorin läpi jättikokoista matkalaukkua, isoa lahjakassia ja Tilda-koiraa laukku olallani kiroten, että pitikin ostaa kahvinkeitin lahjaksi (painoi aika paljon), niin jossain välissä huomaamattani oli päässyt laukussani päällimmäisenä keikkunut meikkipussi tippumaan. Sehän sisälsi lähes kaikki tuotteet, mitä käytän, joista suurin osa oli vielä ihan juuri päivitettyjä. Ei auttanut kuin ostaa pakolliset tuotteet uudestaan. Voitte vaan kuvitella kuinka tyyris häviäminen oli. En antanut sen kylläkään lannistaa sen enempää, sellasta sattuu (eikö satukin?)

Ensimmäiset kaksi yötä olin äitini luona. 23. päivä meni puuhasteltaessa, ruokaa laittaessa, leipoessa ja muussa valmistelussa. Sain kunnian koristella kuusen! Aattona oli sitten aikaa olla rauhassa, syödä ja nauttia yhdessäolosta. Joulupöydän top3:een pääsi tänä vuonna äidin itsetekemät laatikot, itse graavattu lohi ja tämän joulun uusi kokeilu: chia-luumuvanukas.

Tämä kevyt ja terveellinen herkku käy muutenkin kuin jouluna, mutta meillä se oli korvaamassa luumukiisseliä, sillä siitä ei pidä kuin äiti meidän perheessä. Tämä sen sijaan maistui kaikille! Chia-luumuvanukas pitää sisällään chia-siementen ja kuivattujen luumujen lisäksi kookosmaitoa sekä mustikoita ja päälle on raastettu valkosuklaata. Näitä tehdään ensi vuonnakin!

Ruokailun jälkeen olikin vuorossa perinteisesti lahjojen jako. Meillä aina avataan lahjat vuorotellen, jotta kaikki näkee mitä kukin saa. Hankkimani lahjat paketoin tänä vuonna kulta-valkoiseen paperiin (kunnes se loppui ja sitten käytin viimevuotisia jämiä loppuihin paketteihin).

Onneksi tässä perheessä ollaan oltu kilttejä! Paketit eivät valitettavasti päässeet kuusen alle, sillä se sijaitsi pihalla. Se oli ihan kokemusperäinen ratkaisu, sillä tässä huushollissa vipeltää kaksi greyhoundia, kaksi whippettiä, yksi sekarotuinen rouva (Tildan mama), joka täytti itseasiassa jouluaattona 14 vuotta, yksi maatiaiskissa ja sitten oli vielä Tilda vierailevana tähtenä. Tosin ei se kuusi pysynyt pystyssä pihallakaan, kun tuuli niin kovasti.

Tässä saamani lahjat. Niistä paljastui pari pulloa kuohuvaa (miksi miesten on muka niin vaikea ostaa lahjoja nuorelle naiselle?), tietenkin ne villasukat, kaunis lasinen koristepurnukka, huulirasva, kynsilakka, hiusväri, arpa (voitin 10€!), kenokuponki ja rahaa. Hyvin käytännöllisiä lahjoja siis. Myös Tilda sai kolme pakettia. Muutaman luun ja punaisen valon kaulapantaansa pimeälle. Oli sekin tyytyväinen! Kiitos vielä kaikille! ♥

Äidin tummansävyinen rustiikkisen romanttinen sisustus oli omiaan luomaan jouluntunnelmaa.

Joulupäivänä iskä tulikin sitten hakemaan minut sekä veljeni luokseen Kesälahdelle. Matkalla käytiin koukkaamassa vielä mummi kyytiin. Sielläkin oli niin hyvät joulupöperöt, että meni ihan ähkyn puolelle. Ilta vaihdettiin kuulumisia, katseltiin elokuvia ja pelattiin korttia juusto- ja hedelmälautasen äärellä. Rentoa yhdessäoloa parhaimmillaan. Tapaninpäivänä matkattiin takaisin Mikkeliin, jossa oli ohjelmassa vierailu isotädin luona. Illalla kävimme äidin kanssa vielä leffassa katsomassa Napapiirinsankarit 2. Ihan hulvaton elokuva, sai kyllä nauraa!

Lopulta sunnuntaina oli aika kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kohti kotia. Matkaa vähän viivytti vielä hirvi-raukka, johon juna oli törmännyt. Kotiin saapumisen jälkeen mulla oli vain yksi suunnitelma: pelata veljeltä lainaan saadulla lapsuuden ajan pleikka1:llä Spyro -konsolipeliä! Miten nostalgista! Haha, oli ollut ihan ikävä sitä lohikäärmettä!

Jouluni meni siis erittäin rennoissa ja mukavissa tunnelmissa muutamia vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Nyt sitä jaksaa taas ahertaa arjessa. Tosin vielä tänäaamuna päivääni sisältyi aavistus joulua piparin muodossa, kun kävin hakemassa toimistosta aamupalaa. Oikeastaan voisin vielä pari päivää syödä jouluruokaa, niin hyvää se on! Tosin housun vyötärö uhkaa kiristyä sitä tahtia, että tänään mennään ihan salaattilinjalla ja alkaa kinkkujen sulattelu salin puolella! Tosin ei tässä kerkeä montaa päivää kiristelemään kun on taas syytä juhlia, kun vuosi vaihtuu!

Miten teidän joulut, mikä oli parasta? :)