ETSINTÄKUULUTUS

Oli vuosi 2011. Saavuin viettämään joulua äitini luokse Mikkeliin. Astuin ovesta sisään ja mitä näinkään; pienen pieni syötävän suloinen karvapallero vilisti mua vastaan pitkin eteiskäytävää. Otin sen samantien syliin ja kuljin olohuoneeseen, jossa muu perhe olikin vastassa. Ennen kuin tervehdin ketään, tuli suustani sanat "minä vien tämän kotiin!", ja niin minä vein.

Ja sitä päätöstä en ole koskaan katunut sekuntiakaan. Kyseessä oli rakkaimmista rakkain perheenjäseneni Tilda, joka tuona jouluna tassutteli sydämeeni ja muutti ilostuttamaan elämääni Espooseen. Apua nyt te ajattelette, että Tilda on kadonnut. Ei, ei ole, tuossa se vieressä pötköttää. Kyseessä on toisenlainen etsintäkuulutus, mutta kerron ensin vähän Tildasta!

Tilda on siis sekarotuinen suloinen neiti, joka täytti viime lokakuussa 4 vuotta! Tildan äiti on tiibetinspanielin ja kleinspitzin sekoitus, nyttemmin vanharouva, joka on elellyt äitini luona siitä lähin, kun äitini pelasti vahinkopentuna syntyneen raukan lopetuspiikiltä. Sessan on ollut todellinen perheemme ilo ja terapiakoiranakin toiminut maskotti, joka on voittanut lähes kaikki match showt, joihin on osallistunut. Sessan on aina ollut terve kuin pukki ja sen leikkisyys ei ole vähenytynyt tippakaan vuosien kuluessa! Tildan isä on taas puhdasrotuinen perhoskoira, jota en valitettavasti ole kuitenkaan koskaan tavannut. Tilda itse näyttää eniten juurikin perhoskoiralta huiman hienoine korvineen, jotka ovat vähintään puolet koko koiran koosta! Muuten se on kooltaan vähän suurempi kuin perhoskoira ja väriltään punainen mustalla kuonolla.

Tilda 8 vk ensimmäistä päivää uudessa kodissa

Tilda 4kk // Tilda ja Sessan vuonna 2013

Tilda 2v mökillä // Suihkun jälkeen

Parasta Tildassa on sen luonne. Sitä kuvaa hyvin se, että äitini, joka on koko elämänsä ollut koirien ympäröimänä ja tällä hetkellä omistaa 5 koiraa, kirjoitti Tildalle ostamaansa joulupakettiin "Tilda - mun lempikoira". Olen siis erittäin onnekas, kun saan kutsua tuota karvakuonoa omakseni. Tilda on ennen kaikkea erittäin fiksu, kiltti ja rauhallinen. Se oppii kaiken todella helposti, tottelee moitteettomasti ja osaa lukea hyvin käytöstä. Se on hellyydenkipeä ja haastaa leikkimään, mutta rakastaa myös nukkumista. Se tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta haluaa tutustua rauhassa, eikä mene suinpäin tekemään tuttavuutta.

Tilda ja J // Valmiina kesäpäivään // Datailua // Yökylässä kaverilla

Voin rehellisesti sanoa, että Tilda ei ole koskaan tuhonnut mitään. Tosin tilaisuuden tullen siitä tulee ruokarosvo. Ilmeisesti Tildan mielestä rikoksia, joita kukaan ei nää ja joista ei jää todistusaineistoa, ei ole koskaan tapahtunut. Tosin heti kun painokkaasti kysyy, että mitäs täällä on tapahtunut, niin korvat häviävät näkökentästä, kun Tilda ryömii pöydän alle häpeämään. Ja ai niin, pienille koirille epäominaiseen tapaan Tilda ei hauku oikeastaan koskaan. Ensimmäiseen puoleen vuoteen se ei edes osannut haukkua, mutta se kyllä sitten oppi kun vieraili äitini koiralauman luona, mutta tapaa siitä ei ole onneksi koskaan tullut. Tilda on täysin terve koira, kerran siltä on poistettu yksi maitohammas, kun ei tippunut itsestään, vaikka rautahammas oli jo kasvanut. Kaikki rokotukset yms perusasiat ovat myös kunnossa ja Tilda on rekisteröity Kennelliiton tunnistusmerkintärekisteriin.

Tilda töissä // Retkeilemässä

Tilda kuvastaa mulle siis täydellistä perhekoiraa, jolla on suunnattomasti annettavaa olemuksensa vuoksi. Ja siitähän ihmisen parhaassa ystävässä onkin kyse, eikö niin? Ei ne rotumääritelmän mukaiset kulmaukset, korvat ja karvanlaatu tai sitten metsästysvaisto tai vartiointivietti juurikaan edistä muuta kuin koiran käyttöä ja ihmisen harrastusta (vähättelemättä käyttökoiria, joista monilla on todella tärkeitä ja kunnioitettavia tehtäviä, jotka eivät tietenkään poissulje mahdollisuutta olla loistava perhekoira). Näin ollen olenkin hyvin ylpeä siitä, että Tilda on sekarotuinen ja sellaisena kaunis, hyväluonteinen, terve ja niin paljon enemmän: Tilda on paras ystäväni.

Potrettikuva // Perusnukkuma-asento // Autoajelulla tuli vilu // Kaikki herkut joukosta kaivettu!

Nyt päästään itse asiaan. Olen nimittäin pitkään miettinyt ja harkinnut Tildalle kaverin ottamista. Kun on tuollainen kultakimpale, niin väistämättä sitä miettii, että mitä jos uusi tulokas olisikin ihan erilainen? Totta kai sitäkin rakastaisi, mutta en usko, että Tilda kunnioittaisi todella villiä ja aktiivista haukkuvaa huliviliä, sillä on itse niin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen. Sen sijaan Tildalla itsellään, jos jollain koiralla, on annettavaa jälkikasvulle. Tästä syystä etsinkin nyt pitkän harkinnan jälkeen Tildalle poikaystävää tositarkoituksella!

Perhoskoiran piirteitä kunnioittaen hakusessa olisi siis terve, fiksu, kiltti ja muutenkin hyväluontoinen perhoskoira (papillon) uros. Tilda alkaa olla siinä iässä, että jos pennutuksen meinaa tehdä, olisi se hyvä tehdä nyt. Jottette ajattele, että mikäs keltanokka se meinaa pentuja teettää, niin kerrottakoon, että olen koko ikäni ollut mukana koirien synnytyksissä, hoitanut pentuja ja elänyt koirien kanssa. Äidilläni on nimittäin kotikenneli ja hän on kasvattanut whippettejä ja greyhoundeja yli 25 vuotta. . Työni puolesta pentujen hoito olisi kuitenkin mahdotonta, joten olemme sopineet, että Tilda menisi synnyttämään ja asumaan pentujen luovutusikään saakka äitini luokse. Se on raskas päätös minulle, mutta paras ratkaisu tilanteeseen.

Pennuista pitäisin itse siis yhden narttukoiran Tildan kaverina. Tuskin niitä kovin montaa siunaantuu, uskon, että 2-6 maksimissaan. Tildalla itsellään oli 2 muuta sisarusta ja emällä Sessanilla 4. Muut pennut annettaisiin vain rakastaviin, luotettaviin ja osaaviin koteihin, jossa niitä arvostettaisiin osana perhettä. Niin moni on Tildaa ihastellut ja toivonut itselleen samanlaista, joten pennuille löytyy varmasti hyvät kodit. Ne tarkastetaankin sitten huolella ja harkiten. Monta hyvää halukasta ottajaa on lisäksi jo valmiina.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on siis auttaa löytämään sopiva sulhaskandidaatti rakkaalle Tildalleni. Tiedän, että rotukoirien omistajien keskuudessa on hyvin voimakkaitakin näkemyksiä sekarotuisista koirista ja niiden lisääntymisestä, mutta toivon, että joku, joka tietää lemmikin merkityksen yli roturajojen, olisi halukas lainaamaan koiraansa tähän hyvään tarkoitukseen, joka antaa monelle perheelle mahdollisuuden saada rakastetun perheenjäsenen.

Ps. Tietenkään en oleta tämän tapahtuvan ilmaiseksi :)

Jos tunnistit itsesi kirjoituksesta tai tiedät jonkun perhoskoiran, joka olisi sopiva, voi yhteyttä ottaa blogin kommenttikenttään, lifealasara@outlook.com tai Facebookissa Sara Malinen tai vinkata kirjoitusta eteenpäin. Postausta saa muutenkin jakaa, jotta mahdollisimman moni sen näkisi! Kiitollisena toivon, että tämä auttaa meitä löytämään etsimämme! ♥