10 asiaa miksi pidän itsestäni

Olisi niin paljon helpompi keksiä ne 10 kohtaa, mistä itsessäni en pidä, mutta ketä se auttaisi? Ei itseäni ainekaan. Luin eilen Annika O:n blogipostauksen samasta aiheesta ja sen sanoma sai itsenikin klikkaamaan "uusi blogiteksti" -painiketta. Siinä haastettiin nimittäin miettimään niitä juttuja, joista itsessään voi olla ylpeä ja joista itsessään pitää eniten, sillä terve itsetunto ja hyvä minäkuva ovat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähtökohdat. Ja sitähän kaikki haluavat - voida hyvin.

Olen ruoskinut itseäni surren ja pyöritellen päässäni kaikkia epäkohtiani niin pitkään kuin muistan. Ne ovat koskeneet lähinnä ulkoista olemustani. Ei mitään ylitsepääsemätöntä - luulisin, että samallalailla kuin muutkin nuoret naiset - tosin jokaisella on ne omat huolenaiheensa. Sen sijaan sisäisiin ominaisuuksiin ja kykyihini olen aina ollut jokseenkin tyytyväinen, en sillein itsetietoisesti vaan siten, ettei ole ollut mitään valittamista, vaikkei mulle mitään erikoistalenttia ole suotukkaan. Joskin opiskelujen edetessä toivoin todella, että omaisin paremman muistin, kun näkömuisti ei ollut paras työkalu isojen kokonaisuuksien sisäistämiselle.

Viimeaikoina olen kuitenkin alkanut miettimään itseäni ja ominaisuuksiani syvemminkin. Olenkohan minä jonkun mielestä hyvä ja ihana ihminen? Ja että voinko odottaa esim. kumppaniltani tiettyjä ominaisuuksia, jos itse olen tällainen? En ole maailman empaattisin ja lämpimin ihminen, mitä monesti ihmisissä ihaillaan. Olen aika rationaalinen, realistinen ja ratkaisukeskeinen. Kyllä minä silti välitän lähimmäisistäni suuresti, olen huolehtivainen ja esimerkiksi tirautan helposti kyyneliä jonkin viattoman eläimen kohtalon vuoksi, mutta koko maailman tuskaa en kanna harteillani. Eri ihmiset arvostavat eri asioita, mutta itselleni minä kyllä kelpaan ja mulla on hyvä olla nahoissani.

Elämäni on toisinaan ollut aikamoista selviytymistä, joka on vaatinut kovan kuoren ja Murphyn laki taas on pitänyt huolen, ettei asenteeni ole aivan ollut "Mitäköhän ihanaa elämä seuraavaksi tuo tullessaan?". Olen kuitenkin ollut vahva, pysynyt peruspositiivisena ja tehnyt aina kovasti töitä, vaikkei se ole kovinkaan kummoisesti palkinnut. Ei sillä, etten olisi kiitollinen siitä mitä mulla on, mutta en ole ollut erityisen onnekasta sorttia. 

Viimeajat olen pyrkinyt luottamaan positiivisuuden voimaan ja se, ettei elämässä ole enää niin paljon ikäviä asioita, on ollut omiaan auttamaan toiveikkaan ja positiivisen elämänasenteen säilymisessä. Onni on kuitenkin ennen kaikkea mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, ei sitä koskaan koe.

Voinkin sanoa itsestäni seuraavia asioita oikeasti niitä tarkoittaen:

Oon iloinen ihminen, joka nauraa paljon, pyrkii hauskuuttamaan muita ja omaa nokkelan huumorintajun.

Mulla on hyvä tilannetaju ja ongelmanratkaisukyky.

Oon avoin, enkä arastele paljastaa itsestäni asioita. Ennemmin tuon heikkouteni esille kuin koittaisin piilotella niitä. Joskus jopa liian korostetusti. ..Pysytään vain niissä positiivisissa puheissa!

Oon ylpee mun fyysisestä kunnosta, varsinkin vauhtikestävyys on huippuluokkaa.

Oon elämänjanoinen ja muutenkin eloisa luonne.

Mulla on sirot korvat, ranteet ja nilkat ja oon kokonaisuudessaan ihan nätti.

Oon toimintatavoiltani tarkka, järjestelmällinen, perusteellinen ja otan asioista selvää. Koskee erityisesti asioita, joista olen kiinnostunut, sillä teen mielelläni töitä niiden eteen.

Mulla on ihan hyvä yleistieto ja oon otettu, että ystävät kysyvät multa, kun eivät itse tiedä tai tarvitsevat neuvoa. Muutenkin autan heitä mielelläni.

En ole kateellinen - saatan ihailla ja toivoa itselleni samaa, kuin jollain muulla on, mutta vain hyväntahtoisesti.

Puhun suoraan asioista ja uskallan sanoa mielipiteeni.

Siirrän haasteen nyt eteenpäin! Suosittelen siis pysähtymään ja miettimään, että miksi sinä oletkaan niin hyvä tyyppi. Varmasti monen ystävän, kaverin tai muun kanssaihmisen mielestä olet, niin miksi et itsekin ajattelisi niin? Vaatimattomuus kaunistaa, sen suomalaisen identiteetin omaavana allekirjoitan kyllä, mutta ajatukset omasta itsestä eivät tosiaankaan saisi olla myrkkyä omalle mielelle.

Kehotankin ajattelemaan ennemmin niitä hyviä puolia, vaikka ei huonojakaan puolia tule kieltää tai peittää, vaan sen sijaan ne tulisi hyväksyä ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kehittämään niitä. Hyvä olo ja hyvinvointi pohjautuvatkin pitkälti siihen miten ajattelemme itsestämme, miten voimme omassa kehossamme ja miten puhumme itse itsellemme. Ei ole ylimielisen itserakasta olla sujut itsensa kanssa ja ajatella itsestään hyvää, vaan se tulisi olla se tavoite. Jokaiselle. Olkaa siis omia ihania itsejänne ja onnellisia siitä mitä on, älkääkä onnettomia siitä mitä ei ole! Kumpi sitä tuntuukaan paremmalta?

Ihanan positiivista päivänjatkoa kaikille! ♥