Nyt on diettiä kulunut reilut 5 viikkoa ja päivittelen tulokset, kun se on kokonaisuudessaan ohi. Kuusi viikkoa tulee siis täyteen ensi maanantaina 16.5. Täytyy kyllä sanoa, että on välillä ollut aikamoista henkistä kidutusta naurettavilla tuloksilla, mutta eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Olen pistänyt monenlaisia asioita merkille näiden diettiviikkojen aikana ja keräsinkin nyt alle listan itse kohtaamistani ilmiöistä. Osa niistä on positiivisia ja osa taas vähemmän miellyttäviä.
- Ennen en tuntenut käsitystä sokerihumala. Pystyin vetämään kilokaupalla karkkia ja muuta sokeria ilman sen kummempia olotiloja. Nyt sokeri ja ihan perushiilaritkin hurahtavat nuppiin aiheuttaen sokerihumalan.
- Dietillä nautittavat suuret määrät maitotuotteita (rahkaa ja raejuustoa) aiheuttavat nesteen kertymistä, jonka johdosta ulkomuoto ja olo on usein hyvin turvonnut.
- Maitotuotteet kerryttävät myös limaa hengitysteihin. Yäk.
- Oon tottunut pieniin annoskokoihin. Joskaan ne eivät tee oloa kylläiseksi, mutta suuremmista ruokamääristä tulee helposti "ähky": syke nousee ja kurkkuun nousee vatsahappoja.
- Makuaistini on parantunut. Tavallisetkin ruoka-aineet saattavat maistua taivaalliselle vaikka ennen olivat aika mauttomia. Fiilistelin tuossa yksi päivä punajuuria..
- Olo on ollut viikolta 3 lähtien yleisesti kiukkuinen ilman syytä tai erityistä näläntunnetta.
- Varsinkin ennen ruokailuja tuntuu tyhmältä: ajatus ei juokse ja sanat ei tuu mieleen. Okei lähes kokoajan tuntuu tyhmältä.
- Kroppa jaksaa silti treenata hyvin niukillakin hiilareilla. Olen vetänyt monesti ihan ennätys lujaa korkeilla energiatasoilla.
- Kovien treenien jälkeen mikään ruokamäärä ei riitä. Vähiten se, minkä saisi syödä. Oonkin syöny iltapalan melkeen heti siihen putkeen.
- Yllätyin kuinka helposti pystyin jättämään jo niin monta vuotta syömäni aamupuuron pois.
- Oon huomannut, että välillä iskee niin hirveä himo syödä hiilareita, ettei sitä oikein pysty edes vastustamaan. Se on varmaan se hetki, kun kroppa on luovuttamaisillaan varastoitunutta rasvaa ja niin se saa sen viimehetkellä estettyä xD
- Dietillä nautittavat suuret määrät maitotuotteita (rahkaa ja raejuustoa) aiheuttavat nesteen kertymistä, jonka johdosta ulkomuoto ja olo on usein hyvin turvonnut.
- Maitotuotteet kerryttävät myös limaa hengitysteihin. Yäk.
- Oon tottunut pieniin annoskokoihin. Joskaan ne eivät tee oloa kylläiseksi, mutta suuremmista ruokamääristä tulee helposti "ähky": syke nousee ja kurkkuun nousee vatsahappoja.
- Makuaistini on parantunut. Tavallisetkin ruoka-aineet saattavat maistua taivaalliselle vaikka ennen olivat aika mauttomia. Fiilistelin tuossa yksi päivä punajuuria..
- Olo on ollut viikolta 3 lähtien yleisesti kiukkuinen ilman syytä tai erityistä näläntunnetta.
- Varsinkin ennen ruokailuja tuntuu tyhmältä: ajatus ei juokse ja sanat ei tuu mieleen. Okei lähes kokoajan tuntuu tyhmältä.
- Kroppa jaksaa silti treenata hyvin niukillakin hiilareilla. Olen vetänyt monesti ihan ennätys lujaa korkeilla energiatasoilla.
- Kovien treenien jälkeen mikään ruokamäärä ei riitä. Vähiten se, minkä saisi syödä. Oonkin syöny iltapalan melkeen heti siihen putkeen.
- Yllätyin kuinka helposti pystyin jättämään jo niin monta vuotta syömäni aamupuuron pois.
- Oon huomannut, että välillä iskee niin hirveä himo syödä hiilareita, ettei sitä oikein pysty edes vastustamaan. Se on varmaan se hetki, kun kroppa on luovuttamaisillaan varastoitunutta rasvaa ja niin se saa sen viimehetkellä estettyä xD
- Illat ovat pahimpia. En haluaisi lopettaa syömistä. Odotan vain, että kello tulisi 10 ja pääsisin nukkumaan, jotta en ajattelisi ruokaa.
- Kun itselleen sitten sallii enemmän hiilareita cheattipäivänä, ei niiden syömisestä tule loppua. Olen kuin pohjaton kaivo. Syön niin pitkään, että halkean. Pelottavaa.
- Oon todennut, että kroppani pitää kiinni omistaan kynsin hampain. Se ei ole luovuttaja.
...Mutta en ole minäkään!
Että semmosia huomioita ja tuntemuksia. Eniten pelottaa se, että jos tulokset eivät ole tyydyttävät kuuden viikon jälkeen, jatkuu tämä vielä seuraavatkin kaksi viikkoa..!
- Kun itselleen sitten sallii enemmän hiilareita cheattipäivänä, ei niiden syömisestä tule loppua. Olen kuin pohjaton kaivo. Syön niin pitkään, että halkean. Pelottavaa.
- Oon todennut, että kroppani pitää kiinni omistaan kynsin hampain. Se ei ole luovuttaja.
...Mutta en ole minäkään!
Että semmosia huomioita ja tuntemuksia. Eniten pelottaa se, että jos tulokset eivät ole tyydyttävät kuuden viikon jälkeen, jatkuu tämä vielä seuraavatkin kaksi viikkoa..!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kaunis ♥