Kun ruokavaliota pitää yhtäkkiä muuttaa...

Jouduin muuttamaan ruokavaliotani ja ruokailutottumuksiani viikonlopun ajaksi, sillä kävin läpi mun ensimmäisen viisaudenhampaan poiston. Olen kammonnut operaatiota koko elämäni ja vielä vähän aikaa sitten olin vakuuttunut, että mut pitäisi nukuttaa operaation ajaksi. Puoleksi puhjenneen viisurin ien tulehtui kesällä ja sain ensihätiin antibioottikuurin ja lähetteen Pääkaupunkiseudun suun erikoishoidon yksikköön, sillä viisurini oli monestakin eri syystä ongelmatapaus. Viikko sitten sain kutsun operaatioon, joka sijoittui viime perjantaille.

Reippaana menin toimenpiteeseen ilman nukutusvaatimuksia ja onnekseni sain huomata, ettei poisto itsessään sattunut yhtään (puudutuspiikit tosin vähän, sillä hammas oli uudelleen tulehtunut). En myöskään joutunut kokemaan hampaan kiskomista, sillä se hajotettiin poraamalla ja poistettiin osissa. Sen sijaan puudutuksen vaikutuksen loppumisen hetki mulle jää ikuisiksi ajoiksi muistiin. Operaatiosta oli kulunut n. 1,5h ja olin vasta matkalla apteekkiin hakemaan antibioottikuuria, kun kipu kävi niin sietämättömäksi, että melkein itkua tihrustaen suu täynnä verta hoipertelin kotiin. Pahin kipu hellitti pikkuhiljaa buranalla ja tilalle tuli naaman uuteen uskoon pistänyt turvotus, joka koristaa poskeani tälläkin hetkellä.

Kuvituskuva

Miten tämä vaikutti syömiseen? Ensimmäisenä päivänä ei saanut syödä kuin kylmää/viileää pehmeää ruokaa. Käytännössä tämä tarkoitti jäätelöä ja jugurttia yms, sillä kylmät keitot eivät houkutelleet. Päivä syöden jäätelöä - no problem, ajattelin. Onneksi on olemassa Lohilo ja Propudit, niin ei tarvinnut mättää sokeria kurkusta alas. Voin kuitenkin kertoa, että kokonainen vuorokausi pelkällä makealla ruoalla ei ollut nautintoa edes tämän luokan makeamahalle! Se oli elämäni ainut päivä, kun olen ollut syömättä suolaista ruokaa tai lihaa. Teki todella tiukkaa ja kaikki makeat mössöt alkoivat aiheuttamaan ällötystä.

Päivän aikana upposi:

Lohilo suklaa

Propud suklaa

Turkkilainenjugurtti ja Piltti

Valmis riisipuuro

Lohilo caramel

Lisäksi vietin kaksi päivää ilman kahvia, mitä ei ole tapahtunut varmaan kuuteen tai seitsemään vuoteen! Olin todella väsynyt kokoajan, mikä lienee kofeiininpuutoksen ja paranemisprosessin tekosia. Nukuin kumpanakin päivänä usean tunnin päikkärit. Tänä aamuna ryystinkin sitten onnellisena kaksi kuppia (hieman jäähtynyttä) kahvia! Ikävä oli ollut kova!

Toisena päivänä oli sallittua syödä jo haaleaa ruokaa, joten pääsin onneksi jo suolaisen ruoan pariin, mutta rajoituksia oli silti paljon, sillä pureskelua oli syytä välttää vuotoriskin takia. Lisäksi suu ei auennut paljoa jäätävän (tai pikemminkin kuumottavan) turvotuksen takia. Toisen päivän ruokavalioon kuuluikin jäähtynyttä kaurapuuroa ja pinaattikeittoa munalla. Illalla uskalsin  syödä jo paloiksi pilkottua kauraleipää ja lohisalaattia pureskellen vain toisella puolella.

Poskeen koskee edelleen. Sinne on muodostunut turvotuksen ohella mustelma ja veri maistuu välillä suussa, joten ruokien laatuun tulee kiinnittää yhä huomiota. Ilman särkylääkettä ei pärjää pitkään. Tällainen toimenpide antaa ihan uutta arvoa sillä, että hampaat ovat kunnossa ja voi syödä ja pureskella ilman rajoituksia ja kipua. Vitsit, että kaipaankin jo takaisin normaaliin ruokavalioon ja päästä rouskuttamaan vaikka omenaa!

Tällaisella toimenpiteellä on muutenkin vaikutuksia elämään. Ensinnäkin muutaman päivän ajan tulee ottaa ihan rauhassa. Vasta neljäntenä päivänä saisi kuulemma harrastaa sauvakävelyn tasoista liikuntaa ja kuormittavat treenit onnistuu vasta viikon kuluttua operaatiosta, jolloin veritulppa hampaan kolossa on täysin hyytynyt. Olenkin nyhvännyt kotona koko viikonlopun, jotten rasittaisi itseäni. 

Jopa puhuminen kipeyttää poskea, mikä tuli koettua, kun huomaavainen ystäväni kävi eilen kylässä piristämässä. Myöskin poiston tuoma esteettinen haitta on omalla kohdallani sen verran merkittävä, ettei ole hirveästi viitsinyt ihmisten ilmoille lähteä. Huominen työpäiväkään ei erityisesti houkuttele, kun näyttää siltä, että jemmaa tennispalloa poskessa.

Nyt pahin on kuitenkin ohi ja enää tarvitsee himmailla vain 4 päivää ja voin palata normielämään ja normiruokaan! Toivotaan, ettei muilla viisureilla ole mitään kiirettä kasvaa, sillä suukirurgiset toimenpiteet ei ole niitä kaikista miellyttävimpiä!

Onko muilla vastaavia kokemuksia viisureiden poistosta? Millainen maku jäi suuhun operaatiosta?

Voit seurata minua ja blogiani myös

Facebookissa: Life à la Sara, Instagramissa: lifealasara ja Snapchatissa: @zarrdis