Pyhä kolminaisuus osa 2

RAVINTO

Nyt päästiinkin mun lempiaiheeseen ja suureen intohimooni eli ruokaan. En ole koskaan pystynyt ymmärtämään ihmisiä, joille ruoka on vain polttoainetta. Syödään vain elääkseen. Itse elän syödäkseni. Tästä johtuen tasapainoilu terveellisellä puolella on tuottanut välillä suunnatonta tuskaa. Minusta tuntuu mahdottomalta lopettaa syöminen tilanteeseen, jossa en ole tyydyttynyt. Ei se määrä, vaan se maku. Ja okei, välillä se määräkin. Ruoka vain yksinkertaisesti tuottaa elämän suurimpia nautintoja ja niitä ilman en halua elää. Onneksi saan nautintoa nykyään terveellisistäkin ruoista.

Kotitekoinen juhlaillallinen

Ruokatottumukset lähtivät muovautumaan lapsena, jolloin söin tavallista kotiruokaa koulussa kuin kotonakin. Kasviksia en voinut sietää lämmitettyinä, mutta kylminä ne menivät. Niitä kuitenkin oli jatkuvasti tarjolla ja jäivät suurimmaksi osin lautasen reunalle. Jos jälkiruokaa oli luvassa, saatettiin se evätä minulta, jos en söisi kasviksia. Kirjaimellisesti itkin ja söin, niin paljon rakastin jälkiruokaa. Mikään ei ole tosin muuttunut. Meillä ei erityisemmin ollut mitään muita herkkuja tarjolla kotona. Ei limppaa, ei sipsiä, ei karkkia eikä pullaa. Erityistä oli, jos jääkaapista löytyi naminameja. Perjantaisin karkkipäivänä saatiin yleensä pikkuveljen kanssa karkkipussi puoliksi. Minä isosiskon oikeudella harhautin silmäkovana karkkien jakoa vierestä seuraavaa pikkuveljeä ja jaoin itselleni enemmän.

Mummilassa, jossa vietimme paljon aikaa lapsena veljeni kanssa, oli toisin. Siellä oli saunalimpparia, päiväkahvipullaa, piparkakkuja ja muita mummin omia leipomuksia aina tarjolla. Kysynnän ja tarjonnan laki päti, mutta tässä tapauksessa kysyntä hiipui, kun kaikkea oli aina saatavilla. En moneen vuoteen syönyt yhtäkään pullaa enkä ole koskaan oikein välittänyt limpparista. Sen sijaan ne herkut, mitä vanhoillisessa mummilassa ei ollut tarjolla, niin kuin ei ollut paljon muuallakaan, ovat maistuneet läpi elämän. Tosin on yksi poikkeus: täytekakku. Sitä oli mummilla saatavilla, kun yhdessä sitä leivottiin. Tehtiin aina yhteinen kakku kaikille ja sitten oma kakku Saralle. Ei tarvitse varmaan mainita sokerihiiren piirteistäni.

Lapsuudesta jäänyt lemppari - mustikkakukko

peruskouluikäisenä sitä jatkoi tuohon totuttuun malliin ja lisäksi aina koulumatkalla saattoi käydä ostamassa suklaapatukan matkalla olevalta huoltsikalta. Viimeistään lukioon tultaessa sitä tajusi, että ylimääräiset herkut tulee päätymään jonnekki muualle kuin pituuskasvuun (joka oli varmaan loppunut tosin jo 4. luokan jälkeen) ja aloin siistimään syömistäni. Muutin yksin asumaan juuri 17 täytettyäni, jolloin vastasin myös itse ruokaostoksistani. Söin sen mukaisen käsitykseni mukaan terveellisesti. Valmistin ruokani itse ja käytin maltillisesti eineksiä, mutta tärkkelystä tuli vedettyä aika paljon. Perehdyin kalorimääriin ja valitsin ruokani monesti niiden perusteella. Muistan, kuinka päivittelin jollekin, että mitä ihmettä ihmiset Jenkeissä pauhaa hiilareista (omg carbs!), kun energianmäärällähän sitä on vain väliä. Ei sillon tainnut kovin moni olla perillä mitä terveellinen ruoka oikeasti on, ainakin yhteiskunnan ruokasuositukset olivat aivan vinksallaan (ovat tosin vieläkin): paljon vaan maitoa, viljoja ja varokaa rasvaa!

Kaloritietoisuus jatkui ja tiedostan ne kyllä vieläkin, mutta se on toissijainen asia ravinnossa. Olin ehkä 21, kun minulle avautui täysin uusi ruokamaailma. Tutustuin ihmiseen, joka tutustutti minut ruokiin, joita en ollut koskaan edes maistanut. Syömämme ruoka oli todella laadukasta ja puhdasta. Lihat lihoina, kasvikset kasviksina, mutta herkullisesti ja oikeaoppisesti valmistettuina. Opin paljon ruoanlaitosta ja lisäksi restonomin kuoulutukseni antoi hyvät edellytykset niin ruokatietouteen, kuten valmistukseen, ravintosisältöön, kuin etiketteihinkin.

Itsetehtyä aasialaista

Kiinnostuin niihin aikoihin myös ihan toisella lailla terveydestä ja hyvinvoinnista. Lautaselleni päätyi ravintorikkaita raaka-aineita ja aloin välttelemään sokeria ja nopeita hiilareita. Viikonloppuisin terveellisyydestä oli tosin hyvin vaikea pitää kiinni, kun aina oli jonkin sortin rientoja, joissa oli tarjolla vaikka ja mitä ja lisäksi kävimme paljon ulkona syömässä. Viinihän niissä juhlissa virtasi ja monesti sunnuntaisin oli ohjelmassa pyhiinvaellus Prismaan, missä koriin mätettiin kaikkea mitä vähänkin teki mieli. Maanantaina alkoi sitten aina terveellinen elämä.

Niihin aikoihin aloin käyttää myös paljon lisäravinteita ja tutustuin proteeinilisiin jauhojen ja patukoiden muodossa. Ravintolisiä on tälläkin hetkellä käytössä aikamoinen arsenaali, on aamulla otettavat ja sitten myöhemmin ruoan kanssa otettavat. Sen mukaan, mitä perehtymiseltäni tiedän, olen valinnut tuotteita, jotka eivät sisältäisi liiaksi synteettisiä aineita, joiden pitkäaikaisesta käytöstä ei ole paljon tutkimustietoa. Käytän valmisteita, joihin ei ole lisätty muita aineita (paitsi pakolliset), vaan ovat sitä mitä pitääkin, ja lisäksi suosin Neolifen (GNLD) valmisteita, jotka on ainoina markkinoilla valmistettu täysin oikeasta ruoasta. Tämä takaa täydellisen imeytymisen kehoon eikä kehoon kerry aikojen saatossa mitään sinne kuulumatonta.

Aamupalaa ja päivän pillerit

Proteiinivalmisteita käytän vähän maltillisemmin, koska suosin ihan puhdasta ruokaa. Joskus kuitenkin saatan napata välipalaksi jonkin proteiinipatukan, mutta katson ettei se sisällä hirveästi lisäaineita, sokeria tai varsinkaan aspartaamia (hermomyrkky). Jotkin patukat ovat aiheuttaneet epämiellyttäviä vatsavaivoja nimittäin. Iltaisin saatan käyttää heraproteiinia tai valmista kaurapohjaista pannukakkumixiä prodelettujen tekoon, jos (kun) sattuu makeaa tekemään mieli. On mulla kaapissa myös muutamaa erilaista puddingia, jotka ovat ihan hyviä makeannälän taltuttajia sellaisenaan, mutta monesti käytän niitä leivonnassa.

Iltaherkkuna prodelettuja

Viimeisimmäksi olen hurahtanut superfoodeihin luettuani niiden ravintosisällöistä ja hyödyistä. Tuli hamstrattua kaikki "välttämättömiltä" vaikuttavat kotiin ja nyt tosiasia on, että en tiedä missä kaikessa niitä voisin käyttää. Nehän on monet tosi voimakkaan makuisia, tottumattomana sanoisin, että ihan pahanmakuisia. En ole mikään smoothiemeikkeri, niin se vaihtoehto on ollut poissuljettuna. Ainakin toistaiseksi. Muutamaa superfoodia käytän ihan säännöllisesti. Voisinkin tehdä ihan oman postauksen omistamistani superfoodeista, jossa kerron niiden sisällön ja terveysvaikutuksia sekä käyttötarkoituksia ja sitten kokeneemmat käyttäjät voisivat antaa vinkkejä niiden käyttöön. Ainakin toivoisin niin.

Palatekseni kertomaan ihan ruokaruokatottumuksistani ja -filosofioista, niin kuten edellä mainitsin, on tärkeintä, että ruoka on puhdasta eli se syödään ilman lisäaineita ja mieluiten luomuna. Ruokavalioni pohjautuu paleoruokavalioon, mutta en ole viitsinyt/pystynyt/kokenut aiheelliseksi noudattaa sitä täysin. Eniten vaikeuksia tuottaa maitotuotteista luopuminen, sillä koen elämän ilman raejuustoa liian raa'aksi. Ja lisäksi en ole erityisemmin huomannut hapanmaitotuotteiden sopimattomuutta itselläni. Myöskin kauran salliminen ruokavaliossa poikkeaa paleo-linjasta. Muuten syömistäni määrittää turhien hiilareiden välttely. Teen alle vielä suppean listauksen suosimistani ruoka-aineista ravintoaineryhmittäin, niin tulee vähän selkeämpi kuva, kun ei tähän sepusta.

Hiilarit

- kasvikset: kaikki paitsi palkokasvit (herneet, pavut, linssit, soija, maapähkinät)

- viljat: vain kaura, satunnaisesti ruis

- hedelmät

- marjat

- peruna

- riisikakut, riisi

- kahvimaitona rasvaton luomumaito

Proteiinit

- kana

- kalkkuna

- nauta

- possu

- kalat: tonnikala, lohi, seiti

- munat/valkuaiset

- raejuusto, rahka (ei Valion)

Rasvat

- oliiviöljy (extra virgin)

- MCT-öljy

- kookosrasva (ja -maito)

- voi

- avokado

- lohi

- lesitiini

- chia siemenet

Arkiruokaa

Syön päivässä 4-5 kertaa sen mukaan syönkö aamupalan töissä (pätkäpaastopäivä) vai kotona. Teen ruokani itse (tai töissä syön ravintolan keitto+salaatti -lounaan), enkä osta eineksiä, mutta koska pitkän työpäivän ja treenien päätteeksi en juurikaan nauti gourmeeillallisen vääntämisestä, niin syön hyvin simppeliä ruokaa, joka koostuu lähinnä lihasta ja erilaisista kasviksista/juureksista. Aamupala on ollut jo pitkään sama: kaurapuuroa, raejuustoa (Keso ♥) ja banaani/mansikoita. Lounas vaihtelee lounaspaikan tarjonnan mukaan ollen kuitenkin hyvin kasvispainotteinen ja välipalaksi otan yleensä riisikakkuja kinkulla ja kurkulla tai rahkaa. Kaikki valitsemani ruoat ovat kuitenkin sellaisia, joista itse pidän. Arkiruoan simppelyydestä huolimatta tykkään kokeilla ja kehittää erilaisia reseptejä, koska haluan saada uusia makuja lautaselleni. Tätä teen varsinkin viikonloppuisin. Hyväksi havaitut pääsevät ruokalistalle myös arkena. Suolaisten reseptien lisäksi leivon mieluusti ja kokeilen erilaisia terveellisä jälkiruokia.

Leffanapostelua - itsetehtyjä sipsejä, kuivalihaa, rahkaraejuustojälkkäriä ja mansikoita

Olen myös sitä mieltä, että elämästä täytyy nauttia ja sen johdosta syöminen ei voi olla liian rajoittunutta. Herkutella saa ja pitääkin. Välillä terveellisesti ja välillä ei ravintosisällöstä ja kaloreista tarvitse välittää tuon taivaallista! Herkuttelu tekee hyvää henkiselle hyvinvoinnille! Sallin itselleni vapauksia viikonloppuisin enkä turhaan ota niistä morkkista. Olisi kamalaa, jos ja kun elämässä on juhlia ym tapahtumia, joista nauttimiseen kuuluu oleellisena osana ruoka, että kieltäisi itseltään niihin osallistumisen tai järsisi riisikakkua nurkassa pitkin hampain. Kausittainen tiukennus ruokavaliossa on tietenkin ok, jos tavoitteet sitä vaativat, mutta itselläni on tapana ottaa juhlat ja tilaisuudet huomioon etukäteen asenteella: tottakai pääsen paikalle. Onneksi on olemassa cheattipäivät ;)

Sunnuntaibrunssi

Sitten vielä vinkkini terveellisyyden huomiointiin ravintovalinnoissa:

1. Kuuntele kroppaasi: mikä sille sopii, miten syömällä se voi hyvin? Monella on ongelmia esimerkiksi viljojen ja maitotuotteiden kanssa. Ruokavalio, joka sopii varmasti monelle, on paleo. Se perustuu ravintoon, jota esi-isämme ovat syöneet 2,5milj.-10 000 vuotta sitten eli toisin sanoen ruokaan, johon ihmiskeho on tottunut. Esimerkiksi juuri viljat ja maitotuotteet (aikuisiällä) ovat hyvin uusia keksintöjä ihmishistoriassa, mikä selittää niiden sopimattomuutta. Paleoruokavalion suosiminen on lisäksi hyvä keino hallita painoa ja saada lisäenergiaa - ihan kokemuksesta!

2. Oletko tietoinen saatko kaikki tarvitsemasi vitamiinit ja kivennäisaineet? Niitä ei todennäköisesti saa ainekaan tavallisesta suomalaisesta ruokavaliosta, varsinkaan, kun ruoka on nykyään niin prosessoitua. Vähintään D-vitamiinia  suositellaan otettavaksi ravintolisänä. En kuitenkaan kehota heti tarttumaan kaikkiin purkkeihin, mutta kehon vitamiini- ja kivennäisainepuutteet voi selvittää siihen kehitetyllä testillä. Mittaus tehdään Asyra-laitteella, jonka antama informaatio perustuu galvaaniseen ihoreaktioon. Testillä voidaan mitata pelkästi kehon kivennäisaineet, vitamiinit ja rasvahapot tai voidaan suorittaa myös laajempi testi, jolla selviää myös kehon proteiinit sekä ravintoaineet, jotka saattavat aiheuttaa yliherkkyyksiä suolistossa. Ps. huomioi myös kohdassa 1.

3. Älä tingi proteiinista! Proteiini on hyvin tärkeää kropalle, vaikkei tarkoitus olisikaan kasvattaa lihaksia. Sen riittävä saanti auttaa jaksamaan ja auttaa painonpudotuksessa muokaten kehon lihas-/rasvasuhdetta optimaalisemmaksi. Sopiva määrä on n.2 grammaa proteiinia rasvatonta painokiloa kohden. Proteiini muunmuassa kiihdyttää aineenvaihduntaa, antaa kylläisen tunteen, toimii tunnestusti rakennusaineena lihaksille, mutta on myös luuston tärkein rakennusaine. Se estää lihaskudoksen häviämistä dietillä ja tukee vielä vastustuskykyä.

Mukavaa iltaa kaikille ja muistakaa syödä hyvin!