I love me -messut ja vuosipäivä

Heti kun sain kuulla I love me -messujen ajankohdan laitoin kaveripiirin ryhmächattiin osallistumispyynnön. Osallistumisprosentti ei ollut kovin korkea monesta eri syystä, mutta oli mukavaa käydä messuilla ystäväni ja hänen serkkunsa kanssa. Messuilla oli paljon nähtävää. Siellä oli edustettuina useita isoja brändejä, mutta todella paljon pienempiä ja tuntemattomampia toimijoita kauneuden, hyvinvoinnin, terveyden ja muodin saralta. Oli ihonhoitoa, kosmetiikkaa, kynsijuttuja, kampaamopalveluita, hiustuotteita, muotia ja liikuntaa sekä positiiviseksi yllätyksekseni viime käyntikerralla vähemmän edustettuina olleita terveysvalmisteita ja -tuotteita.

Mahdollista oli nauttia varsinkin naisten mieleen olevia herkkuja, kuten Magnumin jäätelöbaarin antimia ja skumppaa. Ilmaisia maistiaisia oli mm. Fazerilla ja monella proteiinivalmisteita ja superfoodeja tuottavalla yrityksellä. Löysinpä vielä maistiaisten kautta yhden uuden suosikkiproteiinipatukan: Lidlin luotsaaman Sportyfeelin sitruunanmakuisen raakapatukan (ilman lisäaineita jeij!).

Ostoksia ei tullut tehtyä erityisen paljon, mutta kosmetiikkaa kuitenkin löytyi kivasti. Ostin ensimmäisen geelilakkani. Toivottavasti se tekee kynsistäni kestävämmät ja ne pysyisivät kauniina kauemmin. Innostuin lisäksi Essence -merkin osastolla valikoimasta ja varsinkin tuotteiden hinnoista, joten mukaan tarttui ihana haalean vaaleanpunainen mattakynsilakka, joka kuivuu kaiken lisäksi supernopeesti, kun kerkesin sitä jo testaamaan. Lisäksi ostin 3-tehoisen kynsiä hoitavan, korjaavan ja kovettavan lakan, luomiväripaletin, huultenrajauskynän ja kaksi huulipunaa. Nopeiden testausten perusteella kaikki kerrankin ihan loistohankintoja.

Todellisuudessa mulla on varmaan sata huulipunaa ja -kiiltoa, joista käytän ehkä kahta silloin tällöin. Himoilen aina tietyn värisiä punia toisilla ja sitten itse en osaakaan käyttää niitä. Tosin valikoimassani oli selkeästi tumman nuden mattahuulipunan ja vastaavan tummanpunaisen punan menevä lovi. Ja nepä nyt löytyi! Tumma nude lähti vielä huulissani lauantai-illan dinnerille.

Itse asiassa meillä oli eilen poikaystäväni kanssa tapaamisemme vuosipäivä, jota lähdimme juhlistamaan Helsinkiin illallisen merkeissä. Ajattelimme myös käydä täällä Espoossa takaisin tullessamme paikallisessa kuppilassa yhdillä, nimittäin viime kerrasta onkin juuri tasan se vuosi aikaa! Kuka vie ensimmäistä kertaa tapaamansa komean ja miellyttävän deittinsä lähipubiin, jossa ei ole itsekään koskaan käynyt? No minä tietysti! Oli sekin aikamoinen idea ja aikamoinen kulttuurielämys. Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Tosin tällä kertaa emme enää jaksaneet pistäytyä siellä, vaan tultiin suoraan kotiin. Mietittiin, että onko vanhuudella jotain tekemistä tämän kanssa, sillä kello oli vasta 23, mutta syy taisikin olla vain täyteen ahdetut mahat. Kävimme syömässä Da Vinci Ristorantessa Lasipalatsissa. Saatiin vielä ravintolan paras pöytä, joka sijaitsi siis yläkerrassa ravintolan pyöristetyssä kulmassa. Seinäthän ovat pelkkää lasia, joten näkymät olivat upeat. Pöydästä näki suoraan Forumin kulmalle ja oli mukava seurata Manskua pitkin risteilevää liikennettä.

Valitsin ruoakseni grillattua maissikanan rintaa, joka tarjoiltiin sahrami-pecorinokastikkeen, perunagratiinin ja italialaisten kasvisten kera. Ruoka oli muuten maukasta, mutta kaksi moitetta se kuitenkin saa: kana oli kuivaa ja kastiketta oli liian vähän. Perunagratiini oli herkullista ja lisukkeet hyviä. Olen aika tarkka ruoasta, varsinkin jos menen ulos syömään. Pääsääntö on, että ruoan tulisi olla parempaa tai erikoisempaa, kuin mitä itse pystyn valmistamaan kotona. Annoksen kanssa otin Pinot Grigiota, joka oli oikein sopivan tasapainoista ja sopi ruokaan.

Italialainen teema jatkui myös, kun siirryimme jälkkäreille myöskin Narinkkatorin laidalla sijaitsevaan Bravuriaan. Normaalisti välttelen S-ryhmän rafloja, mutta tiesin, että siellä tajoiltava panna cotta on ollut hyvää. Panna cottaa, johon olin tottunut, ei uudistuneella menulla kuitenkaan ollut, mutta sen tilalla tarjoiltiin sitruunaista panna cottaa seuranaan lakritsakastiketta, suklaabrownieta ja sitruunalakritsaa. Se sai nopeasti meidät ylipuhuttua ja seuraksi otettiin myös lasit  proseccoa.

Maut toimivat hyvin yhteen ja olin kokonaisuuteen tyytyväinen. Se tärkein, eli panna cotta, ei kuitenkaan ollut panna cottaa, vaan ennemminkin sitruunaista moussea. Panna cotalle ominainen tiivis kermainen rakenne puuttui, mutta kyllä se silti hyvin upposi.

Kokonaisuudessaan oli oikein ihana ja nautinnollinen päivä! Tänään sitten luvassa sunnuntairentoilua ja kävelyretki luontopolulla. Toivottavasti muutkin ovat muistaneet virkistäytyä viikonloppuna!