Dietin lopputulos

Sokerihumalasta sokerikrapulaksi - ei alkanut kovinkaan energisen hohdokkaasti tämä maanantaiaamu. Silmäpussit osuu poskiin, kun hymyilee.. tai jos hymyilisi. Onneksi on kahvia. Sillä mennäänkin tämä aamu ja päivä, sillä ajattelin sallia itselleni ruokaa vasta iltapäivän puolella ja keskityn polttelemaan varastoituneita sokereita siihen asti. En ihmettelisi yhtään, jos alkaisin puskea hattaraa.

Eli siis toisin sanoen dietti on ohi! Lähti vähän lapasesta tuo syöminen eilen. Hallittu tankkauspäivä on termi, joka ehkä vähiten kuvasi mun toteutustapaa. Aamu alkoi vielä kiltisti rahkalla ja marjoilla, mutta sitten bodycombatin jälkeen menin kauan odottamalleni burgerille Kallion bistro Säveleen. Oli ehkä paras burgeri ikinä! Kaverin suosittelema vuohenjuustokiekko oli täydellinen lisä muutenkin maistuvaan hampurilaiseen. Sillä ähkyllä jaksoikin pitkään, mutta illalla tuli sitten treffattua ystävieni Benin ja Jerryn kanssa ja vedettyä lisäksi aimoannos keksejä.

Mitkä ne dietin tulokset sitten olivat? No aika laihat, ja sanon nyt valitettavasti sanan negatiivisessa merkityksessä. Kiloja tippui 2,2kg, mikä ei vastannut odotuksiani eikä täyttänyt tavoitteitani. Se on määrä, jonka verran monella paino heilahtelee päivittäin. Tosin todettakoon, että pudottamani kilot olivat rasvapainotteisia, sillä myöskin loppupunnituksessa kehossani oli nestettä. Ulkomuodossa pudotus näkyy hieman päällepäin. Alla vielä mittaustulokset:

Oikea käsi -1,5cm

Vasen käsi -1,5cm

Rinta -2,6cm

Vyötärö -4,1cm

Lantio -3,5cm

Peppu -2,8cm

Oikea reisi -2,5cm

Vasen reisi -3cm

Mikä sitten meni vikaan? En tarkalleen ottaen tiedä. En voi syyttää Fitfarmin superdiettiä siitä, ettei se toimi, sillä en sitä sellaisenaan noudattanut. Olen myös varma, että se toimii monella. Sen voin kuitenkin heti todeta, ettei superdietti todellakaan sovi kaikille painosta ja urheilutaustasta riippumatta, sillä diettaajan omaa lähtökuntoa ja ruokatottumuksia ei huomioida.

Sen sijaan siinä on omat ryhmänsä alle 10kg tiputtaville, 10-20kg tiputtaville ja sitten yli 20kg tiputtaville. Periaatteessa olisin kuulunut ryhmään, jonka tavoite on tiputtaa alle 10kg, mutta siinä ruokaa oli eniten (itseasiassa reilusti enemmän kuin kykenen kuluttamaan), joten todennäköisempää oli saada paino putoamaan noudattamalla vähäenergisintä ruokavaliota.

Miten sitten noudatin diettiä? Noudatin 3 ensimmäistä viikkoa tiukinta ruokaohjelmaa ja loput 3 viikkoa vedin vielä tiukemmin, tarkemmin ottaen vähemmillä rasvoilla. En myöskään tehnyt pelkästi superdietin omia salitreenejä, vaan kävin edelleen Elixian tunneilla, jotka ovat kestoltaan pidempiä ja kovasykkeisempiä kuin ohjelman treenit ja niiden lisäksi tein harjoituksia salilla. Polar Loopin sykkeeseen pohjautuvan kulutusmittauksen mukaan esimerkiksi Cardio step and strength -tunnin ja Fitfarmin salitreenin kuluttaman energian ero on noin 320 kaloria. Kummassakin tehdään muuten samoja liikkeitä käsipainoja hyödyntäen, että sikäli niitä voi verrata. Pelkillä salitreeneillä kulutukseni ei olisi noussut kovinkaan korkeaksi.

Tässä välissä voidaan ajatella, että olen: a) syönyt liian vähän b) saanut liian vähän kaloreita c) saanut liian vähän rasvaa d) ollut säästöliekillä. But that's not the case!

Dietissä ei ollut määritelty tarkkoja kaloreita, ainoastaan grammamäärät, mitä eri ruoka-aineita syödään. Ruoat sai itse räätälöidä pääpiirteittäin valitsemalla mistä proteiininsa koostaa, mitä kasviksia lautaselleen ottaa jne. Määrät sitten vähenivät viikko viikolta kohti loppua. Alkuun suhtauduin optimistisesti määriin enkä tarkastellut tarkemmin niiden energiasisältöä, sillä noudatinhan jo valmiiksi tiukinta ruokavaliota. Viikon 4 alkaessa havahduin sitten laskemaan, että kaloreita ohjelmassa on kutakuinkin sen verran kuin kulutan, kun vedän päivässä 30min aerobista ja tunnin kovasykkeisen treenin. Isompi ihminen olisi varmasti jäänyt miinukselle ruokavaliolla juuri sopivasti, mutta en minä.

Tarkastelin makroja ja rasvojen määrä syömällä ohjeiden mukaan oli noin 90g/päivä. Rasvoja tuleekin syödä, jotta varastorasvat lähtevät palamaan rasva-aineenvaihdunnan kautta, mutta jos päivässä kalorit eivät jää miinukselle, niin eihän sitä tietenkään laihdu! Hiilareissa ja proteineissa ei taas juurikaan ollut karsittavaa, jos jotain olisi halunnut syödäkin, niin vähensin rasvojen määrää niin, että kaloreita tuli syötyä noin 1500 päivässä eli noin 500kcal alle treenipäivän kulutuksen. Lepopäivänä tuo määrä riitti vain +-0 -tulokseen. Tarkennuksena vielä, että syömäni rasva oli hyvälaatuistaja, sitä tuli monista eri lähteistä ja se lisättiin ruokiin pääsääntöisesti kylmänä.

Oliko vähennys virhe? Saattoi olla. Ehkä olisi pitänyt vähentää kaikkia ruoka-aineita samassa suhteessa, kuin alkuperäisessäkin ruokavaliossa. Silloin ei tosin olisi jäänyt juuri mitään pureskeltavaa. Rasvaa jäi kuitenkin lautaselle vähennyksen jälkeenkin gramma/painokilo ja sen määrä oli lähes 35% kokonaisenergiasta, minkä pitäisi riittää rasva-aineenvaihdunnan ylläpitämiseen.

Ehkä sitten miinuksella ei vain menty tarpeeksi paljoa ja tarpeeksi pitkään? Tai kroppani jostain muusta syystä pitäytyi pitämään kiinni omistaan ja kieltäytyi luovuttamasta rasvavarantojaan? Vai olisiko ei ohjekirjan mukaan vedetty cheattipäivä riittänyt pilaamaan lopputuloksen? Epäilin jopa makeutusaineiden sekoittaneen aineenvaihdunnan (ei tosin pitäisi vaikuttaa kuin makeanhimon säilymiseen maun puolesta) tai maitotuotteiden sabotoineen yritystä. Voi kun sen näkisikin päältäpäin miten kroppa toimii ja suhtautuu eri ruokavaliokikkailuihin, niin tietäisi mitä tehdä!

Lopputuloksena siis dietti jatkukoon! Vähän eri metodeilla tällä kertaa. Uusi ruokavalio ei ole vielä ihan selvillä, joten ei siitä sen tarkemmin, mutta sen sanon, että sille on yksi kriteeri: Enää en halua olla kiukkunen 24/7!

Facts about Dieting

Nyt on diettiä kulunut reilut 5 viikkoa ja päivittelen tulokset, kun se on kokonaisuudessaan ohi. Kuusi viikkoa tulee siis täyteen ensi maanantaina 16.5. Täytyy kyllä sanoa, että on välillä ollut aikamoista henkistä kidutusta naurettavilla tuloksilla, mutta eihän sitä tiedä jos ei kokeile. Olen pistänyt monenlaisia asioita merkille näiden diettiviikkojen aikana ja keräsinkin nyt alle listan itse kohtaamistani ilmiöistä. Osa niistä on positiivisia ja osa taas vähemmän miellyttäviä.

- Ennen en tuntenut käsitystä sokerihumala. Pystyin vetämään kilokaupalla karkkia ja muuta sokeria ilman sen kummempia olotiloja. Nyt sokeri ja ihan perushiilaritkin hurahtavat nuppiin aiheuttaen sokerihumalan.

- Dietillä nautittavat suuret määrät maitotuotteita (rahkaa ja raejuustoa) aiheuttavat nesteen kertymistä, jonka johdosta ulkomuoto ja olo on usein hyvin turvonnut.

- Maitotuotteet kerryttävät myös limaa hengitysteihin. Yäk.

- Oon tottunut pieniin annoskokoihin. Joskaan ne eivät tee oloa kylläiseksi, mutta suuremmista ruokamääristä tulee helposti "ähky": syke nousee ja kurkkuun nousee vatsahappoja.

- Makuaistini on parantunut. Tavallisetkin ruoka-aineet saattavat maistua taivaalliselle vaikka ennen olivat aika mauttomia. Fiilistelin tuossa yksi päivä punajuuria..

- Olo on ollut viikolta 3 lähtien yleisesti kiukkuinen ilman syytä tai erityistä näläntunnetta.

- Varsinkin ennen ruokailuja tuntuu tyhmältä: ajatus ei juokse ja sanat ei tuu mieleen. Okei lähes kokoajan tuntuu tyhmältä.

- Kroppa jaksaa silti treenata hyvin niukillakin hiilareilla. Olen vetänyt monesti ihan ennätys lujaa korkeilla energiatasoilla.

- Kovien treenien jälkeen mikään ruokamäärä ei riitä. Vähiten se, minkä saisi syödä. Oonkin syöny iltapalan melkeen heti siihen putkeen.

- Yllätyin kuinka helposti pystyin jättämään jo niin monta vuotta syömäni aamupuuron pois.

- Oon huomannut, että välillä iskee niin hirveä himo syödä hiilareita, ettei sitä oikein pysty edes vastustamaan. Se on varmaan se hetki, kun kroppa on luovuttamaisillaan varastoitunutta rasvaa ja niin se saa sen viimehetkellä estettyä xD

- Illat ovat pahimpia. En haluaisi lopettaa syömistä. Odotan vain, että kello tulisi 10 ja pääsisin nukkumaan, jotta en ajattelisi ruokaa.

- Kun itselleen sitten sallii enemmän hiilareita cheattipäivänä, ei niiden syömisestä tule loppua. Olen kuin pohjaton kaivo. Syön niin pitkään, että halkean. Pelottavaa. 

- Oon todennut, että kroppani pitää kiinni omistaan kynsin hampain. Se ei ole luovuttaja.

...Mutta en ole minäkään! 

Että semmosia huomioita ja tuntemuksia. Eniten pelottaa se, että jos tulokset eivät ole tyydyttävät kuuden viikon jälkeen, jatkuu tämä vielä seuraavatkin kaksi viikkoa..! 

Vappubrunsseilua

Tätä päivää oli odotettu. Päivä, jona oli lupa syödä. Järjestin diettini tankkauspäivän vappupäivään, johon olimme varanneet J:n kanssa brunssin. Vappubrunssipaikkana toimi Happy Friends Lauttasaaressa. Olen itseasiassa tutustunut yritykseen työni kautta ja he kutsuivat meidät maistelemaan brunssitarjontaansa. Ja oikein hyvältähän se maistui kuukauden ruokanihkeilyn jälkeen. Eniten kuolasin heidän jälkiruokapöytänsä perään, mutta myös susheja olin odottanut kovasti. Tässä vähän kuvamaistiaisia:

Brunssia ennen en ollut malttanut olla aloittamatta aamua jo muutamalla irtokarkilla ja himoitsemallani omarmunkilla! Ne nautin ulkona portailla istuen auringonpaisteessa. Koskaan ennen en varmaan ole ollut syödessäni yhtä onnellinen! Tosin omar ei kyennyt päihittämään lemppariani berliiniä! Muutenkin päivän aikana tuli vedettyä vähintään 10 000 kaloria ja tänään on koko päivän ollutkin sitten kauhea sokeridarra: pää kipeä ja huono olo. Sen siitä saa! Motivaatiokin on ollut pikkasen hukassa, mutta enää kaks viikkoa jäljellä, niin ehkä mä jaksan vielä!

Vappu meni muutenkin ihan rauhassa mukavissa tunnelmissa. Vappuaaton päivänä oli yhdistetty treeni+ostosreissu ja illalla lähdettiin ystävän kanssa ihmettelemään keskustaan vappuvilinää ja käytiin kaffella. Illalla J liittyi vielä seuraan ja mentiin katsomaan standuppia Apolloon. Tilannekomiikkaa löytyi, mutta jutut ei saavuttaneet kokonaisuudessaan ihan korkeinta leveliä. Ihan viihdyttävää kuitenkin! 

Nyt suuntaan hyvin pitkän maanantain jälkeen spinningiin etsimään energiaa! Että "jaksaa jaksaa, polkee polkee, tinst tints" vaan, erästä koomikkoa lainatakseni!

Herkkuhimo

Ihanaa perjantaita ja munkkien täyteistä vappuviikonloppua! Aiheeseen sivuten ajattelin päivittää vähän diettini aikaisia himotuksia. Jos totta puhutaan, niin ihan älyttömästi mulle ei ole dietin aikana mielitekoja tullut. Monesti iltaisin on vain iskenyt himo syödä jotain lisää. Jos sitten olen syönyt vähän ohi ohjeiden, niin kyse on ollut ylimääräisistä dippikasviksista (ilman dippiä!), yhdestä riisikakusta, parista ylimääräisestä siivusta kalkkunaleikettä tai paketillisesta mansikoita. Ja okei, kerran kävi pahasti: 

Olin töissä käymässä naistenhuoneessa työpisteeltäni ja kun tulin takaisin, niin kauhukseni näin pöydälläni asetin, lusikan ja KAKKUPALAN. Jumankekka, kuka kehtasi? Äkkiä paniikissa tietoisena vaarasta laskin asetin pöytäni alle pois näköpiiristä. Kerkesin jo melkein unohtaa sen olemassaolon, kun rapusta huikataan, että ihmettelinkö kuka oli mulle kakkua tuonut? Että ihmettelinkö?

Todellisuudessa olin luullut, että ravintolan väki oli ollut asialla, mutta kyse olikin yhden yrityksen erään syntymäpäiviään viettävän herran tuomasta houkutuksesta. Kakku oli kuulemma äidin tekemää ja se oli leivottu vuosikymmenten kokemuksella ja oli vielä laktoositonta ja gluteenitonta. Salamannopeasti sanat "LAKTOOSITON" ja "GLUTEENITON" yhdistyivät aivoissani merkitykseen "TERVEELLINEN" ja ajattelin, että mitä oikeasti voi haitata, jos vähän maistan..?

Kiitettyäni ja herran hävittyä näkyvistä otin pienen lusikallisen varovasti suuhuni aikeenani HETI heittää loppukakku roskikseen, jonka olin ottanut viereeni. Sitten tapahtui jotain. Olisi helppo sanoa, ettei mulla ole muistikuvia tapahtumista, mutta muistan kyllä erittäin hyvin kuinka taivaalliselta se maistui. Lusikallisen jälkeen muhun iski himo saada lisää ja koska en olisi kestänyt syyllisyyttä, halusin tilanteen olevan nopeasti ohi. Nopeasti se olikin ohi, kun koko kakkupala oli kadonnut kitusiini ja pahvilautanen oli heitetty todistusaineiston hävittämiseksi roskiin. Onneksi ei tuonut koko kakkua..

Sen jälkeen olen välttänyt hyvin vastaaavat tilanteet. Sen sijaan olen kerännyt listaa siitä, mitä aion syödä, kun dietti on ohi. Tiedän, kuulostaa vaaralliselta. Aikeena todellisuudessa on jatkaa terveellistä ruokavaliota, mutta sallia enemmän hiilareita ja syödä muutenkin monipuolisemmin. Herkuttelu muuttuu kyllä sallituksi, mutta vain pienissä määrin ja silloin tällöin. Nyt olen kuitenkin haaveillut mm. maistavani omarmunkkia, mässäileväni suklaalla ja tuorejuustolla täytetyillä churroilla, haukkaavani Cloetan crunchy mango -suklaalevyä ja käyväni raakakakkukahvilassa.

Sitten olen muodostanut haavekuvia ihan tavallisistakin ruoista, kuten perunamuusista, remouladekastikkeesta ja lasagnesta. Ensimmäisenä päivänä, kun virallinen dietti on ohi, suuntaan kyllä hampurilaiselle johonkin hyvään hampurilaisravintolaan! Onko muuten suosituksia? Sitä ennen on onneksi täysin laillinen hiilarintäyteinen tankkauspäivä ensi sunnuntaina eli vappupäivänä, jolloin suuntaan vappubrunssille!

Ps. Näiden kuvien katselu ei ollut hyvä idea

One Day of Life

Tervetuloa seuraamaan elämäni yhtä päivää! Sisältörikkaimmat päivät sijoittuvat ehdottomasti viikonloppuihin ja tässä onkin kuvamuotoinen selostus viime lauantain kulusta. Koska tässä ollaan dietillä, joka vähän rajoittaa elämää, ei luvassa ole brunsseilua, pippalointia tai muutakaan ihmeempään. Ihan normipäivä siis!

Aamu alkoi mukavasti, sillä sain nukkua pitkään. Kun päätin nousta noin yhdenksän aikaan joka-aamuiselle vakioaamupalalle, jouduin pettymään pahasti: raejuustopurkissa näkyi pohja! Jouduin siis vähän soveltamaan aamupalan kanssa ja paistoin pari valkuaista puuron kaveriksi. Tämä katastrofin mittasuhteisiin äitynyt tapahtuma ei saa toistua, joten tein merkinnän ostoslistaan sen takaamiseksi. Hyvä aamupala on mulle tosi tärkeä juttu ja ilman raejuustoa se ei voi olla hyvä. Olisin varmasti marssinut Alepaan hakemaan purkin Kesoa, jollen olisi jo kerennyt keittää puuroa valmiiksi.

Aamupalan jälkeen aloitin blogiprojektin: makuuhuoneen kuvaamisen. Yllä pieni maistiainen tulevasta - kuva uusista makuuhuoneen koristetyynyistä.

Kun kuvaukset oli saatu purkkiin, oli treenien aika. Nopeasti nappasin vielä kuvat treeniasusta ennen bussille kipitystä. Menin poikkeuksellisesti Afho -tanssitunnille Länsiväylän Elixiaan, sillä viikkoon oli mahtunut jo ihan tarpeeksi monet lihaskuntotreenit. En koe olevani parhaimmillani tanssin saralla, mutta pysyin ihan hyvin perässä afro ja house dancea sisältävällä tunnilla. Parasta oli kuitenkin, että hiki virtasi.

Treenien jälkeen mentiin J:n kanssa infrapunasaunaan palautumaan. Siellä oli ihanan lämmintä ja pystyi kyllä hyvin rentoutumaan. Freessauksen jälkeen lähdettiin sitten mahat kurnien Iso Omenan Prisman Deliin syömään salaatit noutopöydästä. Siitä onkin tullut jo ihan perinne. Yleensä ravintoloissa tai kahviloissa, kun valitsee listalta tai vitriinistä salaatin, ei juurikaan pysty vaikuttamaan sen sisältöön, niin on parhautta, kun delipöydästä täytteitä valkatessa voi käydä välissä punnitsemassa, niin pysyy kärryillä paljon mitäkin tulee syötyä. Ompa ainakin yksi paikka, missä voi syödä "ulkona", vaikka onkin dietillä, wuhuu! Kaiken lisäksi siellä on ihan loistava valikoima! Voisin elää noilla ravuilla, rapealla parsakaalilla, tonnikalarahkatahnalla, vinegrettepunajuurilla ja lämminsavulohella.

Samalla reissulla täydennettiin kodin ruokavarantoja. Tuoreet mansikat tuo kivaa vaihtelua rahkan ja puuron kanssa syömilleni vadelmille. Ei ne tosin ole yhtä makeita, kun suomalaiset mansikat, mutta menevät kotimaisia odotellessa! Kuten aikaisemmasta postauksesta suosikkidiettiresepteistäni käy ilmi, olen hurahtanut kesäkurpitsacarbonaraan ja suklaavadelmarahkaan, minkä aineksia löytyy reilusti näistäkin ostoksista. Ps. Nyt on Kesoa vähäksi aikaa ♥

Vielä ei kuitenkaan ollut nälkä, vaan täydellinen aika iltapäiväkahveille! Ne saatiinkin nauttia ihanassa auringonpaisteessa, vaikka aikaisemmin sää piti sisällään lähinnä räntää, rakeita ja tuulta vähintään 30 m/s. Siltä ainakin tuntui!

Olin suunnitellut päiväksi vähän enemmänkin kuvailuja blogia varten ja niitä oli todistamassa tämä isokorvainen peittosankari, jota Tilustiseksikin kutsutaan. Kuvailin viimeaikaisia ostoksia ja niistä onkin tulossa oma postauksensa.

Koska sää salli, päätettiin lähteä Espoon Keskuspuistoon luontopoluille kävelemään. Siellä hurahtikin reilu tunti kauniissa maisemissa.

Ja sitten taas ruoka maistui. Lautaselle päätyi perinteistä tonnikalamössöä ja Hot Bangkok wokkivihanneksia. Makunystyrät ei ihan hoilanneet hoosiannaa, mutta maistui noin kevyeksi ruokalajiksi!

Illaksi kerettiin vielä leffaan. Päätettiin mennä katsomaan Viidakkokirja ja se olikin ihan mukiinmenevä elokuva. Visuaalisesti tosi näyttävä ja hyvin tehty. Mowglia näytellyt Neel Sethi oli tosi valloittava ja symppis roolissaan. Noin yksinkertainen ja vanha taru tosin vetoaa varmasti paremmin lapsiin, joille elokuva on tarkoitettukin. Elokuvassa oli tosin syvempiäkin merkityksiä, joiden sanoma sopi ihan aikuisillekin!

Sellainen oli se lauantaipäivä!

Suosikkidiettireseptini

KESÄKURPITSACARBONARA

250g kesäkurpitsaa suikaloituna

1/2 sipuli (n. 30 g)

5 g oliiviöljyä

100g kalkkunaleikkelettä suikaloituna

1 rkl kookosmaitoa

suolaa

mustapippuria

Ravintosisältö:

Kcal 219
Proeiinia16g 30%
Hiilareita 12g 23%
Rasvaa 11g 47%

Kesäkurpitsaa ei tarvitse kuoria, mutta se tulee pestä. Sen jälkeen suikaloi kesäkurpitsa pituussuunnassa esim. juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. Suikaloi myös kalkkunaleike samanlevyisiksi, mutta lyhyemmiksi suikaleiksi. Hienonna sipuli pineksi. Kuumenna pannu ja heitä kalkkunasuikaleet ja sipulit pannulle ruskistumaan. Paista pari min kunnes sipulit ovat pehmentyneet ja kalkkuna saanut vähän väriä. Lisää pannulle 5g oliiviöljyä ja sitten kesäkurpitsasuikaleet. Sekoittele aineksia paistaessasi. Kun kesäkurpitsa on saanut kultaista väriä, mutta säilyttäneet vähän purutuntumaa, voi pannun nostaa pois levyltä. Lisää tässä vaiheessa ruokalusikallinen kookosmaitoa ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. (Halutessaan kookosmaidon voi jättää pois ja lisätä setin päälle 5g oliiviöljyä vielä ennen nauttimista, kuten kuvan carbonarassa on tehty.)

Kyseessä on siis kevyt yksinkertainen ruoka, jossa kuitenkin riittää syötävää. Feikkicarbonaran sisältämät rasvat paitsi antavat ihanaa makua pitävät myös hyvin kylläisenä. Tämä tyydyttää täysin omat makuhermoni, enkä jää yhtään kaipaamaan pastaa tai pekonia, niin maukasta se on!

SUKLAAVADELMARAHKA

250 g rasvatonta maitorahkaa
10 g Whey100 suklaanmakuista proteiinijauhetta
5 g erytritolia
5 g MCT-öljyä
100 g vadelmia

Ravintosisältö:

Kcal 238
Proteiinia 30g 43%
Hiilareita 25g 35%
Rasvaa 7g 22%

Sekoita rahka, proteiinijauhe, makeuttaja ja MCT-öljy sekaisin keskenään. Lisää päälle (sulatetut) vadelmat ja ripottele halutessasi erytritolia vielä päälle. 

Hyvin yksinkertaista. Sopii niin jälkiruoaksi tai näin dietillä paremmin ravitsevaksi välipalaksi. En ole koskaan ollut rahkan suurin fani ja jossain vaiheessa pelkkä ajatus jo tökki tosi pahasti. Nyt se kuuluu taas ruokavaliooni ja perinteisten rahkaraejuustosörsseleiden rinnalle olen keksinyt nyt tämän kovan kilpailijan. Siinä oleva proteiinijauhe sekä lisätty kookosöljypohjainen MCT-öljy tekevät tepposensa ja perinteinen ikeniä vetäyttävä hapan maku on tipotiessään! Koostumus on ihanan täyteläinen ja kun siihen vielä lisää makeutusta, niin se on suoranainen herkku. Päällä vadelmat tuovat ihanaa kirpeyttä, joskin tykkään ripotella erytritolia vielä niidenkin päälle makeutta antamaan.

Makoisia hetkiä! :)