Vähän taustaa: oon ollu nyt tasan 3 viikkoa kipeänä. Ensimmäisen viikon jälkeen, jonka olin sänkypotilaana kotona, alkoi olo jo parantua ja toisen viikon jälkeen ei ollut jäljellä kuin nuha ja lukossa olevat korvat. Jes tästä lähtee taas treenit käyntiin, ajattelin. Kävinkin sitten kerran alkuviikosta Sats Elixian Transformer -tunnilla, jossa ideana on tehdä alkulämmittelyiden jälkeen aina 45s lihaskuntoliikettä, jota seuraa 10s tauon jälkeen 45s aerobista, esimerkiksi hiihtohyppyjä. Lihaskuntoliikkeitä on 8 ja kierroksia 2. Enempiä selittämättä hyvin rankka ja kovasykkeinen treeni siis kyseessä.
Selvisin niukin naukin, sillä korviin tuli huima paine ja välissä meinasi päässä sumeta. Ei normaalia mulle ollenkaan. Seuraava aamu alkoikin sitten pistelevällä kaktuksella kurkussa ja koko pää oli niin tukossa, että ulkopuolinen maailma tuntui tosi kaukaiselle. Olo paheni tutun mallin mukaisesti ja perjantaina oli jo taas kuumetta. En normaalisti turvaudu antibiootteihin kuin todellisessa tarpeessa, mutta nyt olen miettinyt pitäisikö kuuri hakea, jotta saan tämän taudin kokonaan pois ja pääsen takaisin normaalielämään?
Ei siinä mitään jos tulee vähän treenitaukoa kipeänä ollessa, mutta kun tilanne alkaa olla aika akuutti, sillä kaikki elintavat on lähteny sen takia aivan lapasesta! Samaistuuko kukaan siihen, että kun on treenannut hyvin, niin pysyy ruokailutkin reilassa ja tekee terveellisiä valintoja ja sitten taas kun on vaikka välipäivä tai ollut muuten treenaamatta (jolloin tietenkin kuuluisi syödä niukemmin kuin treenipäivänä) niin tuleekin mätettyä paljon enemmän ruokaa ja lipsuttua ruokavaliosta? Tällä lailla mulle on siis käynyt. Ja siis ei vain yhden välipäivän osalta vaan lähes koko kolmen viikon osalta. Kyseessä on ollut aikamoinen lumipalloefekti: ensin vähän jotain ylimääräistä, proteiinipatukka tai iltapalaleipä, sitten vähän epäterveellisempää lounasta, välipalaksi vähän konvehteja, sitten huomaakin pyytävänsä miestä hakemaan hesestä aterian ja kaiken huipuksi eilen ja tänään ruokavalio on koostunut irtokarkeista, sipseistä, mokkapaloista, berliininmunkeista, jäätelöstä ja muusta roskaruosta. APUA.
En minä ole tämmöinen! Mulle ei siis todellakaan sovi turha leppoaika, sillä silloin on aivan liikaa aikaa syödä tai ajatella ruokaa. Ja kun tekee yhden lipsahduksen alkaa itselleen sallia yhä pahempia ja pahempia lipsahduksia ja lopulta ajattelinkin jo, että "ei se haittaa kun olen kipeänä", "ei sitä muutenkaan laihdu, kun ei pääse treenaamaan", "nyt kun kerran tässä on tullut syötyä, niin syödään sitten kaikki mahdollinen, kun myöhemmin ei sitten voi", "noh, vika päivä ennen maanantaita, niin pitäähän siitä nyt ottaa kaikki irti". Toinen vielä vieressä kannustaa sortumaan, kun hänellä(kin) on ollut bulkkikausi ja muutenkin totuushan on, että 185cm/90kg mies nyt voi syödä vähän enemmän kuin tällainen pieni tyttö. Ja taas yksi ilta, jona mennään syke taivaissa ähkyssä nukkumaan.
.....voi h*lvetti.
Joten huomenna sitten lääkäriin hakemaan antibiootteja! Ei pysty enää. Huomenna alkaa myös uusi kuuden viikon tarkka ruokavalio, ei mitään lipsumisia, eikä yhtään ylimääräistä grammaa! Motivaatio on syystäkin tosi korkealla. Toivotaan, etten ole saanut itseäni koukutettua kovin pahasti sokeriin ja höttöhiilariin. Uskon ja toivon, että terveellinen elämä lähtee kulkemaan ongelmitta viimeistään silloin, kun pääsen takaisin treenien pariin!
Motivaatiota kaikille muillekin kevääseen! Ihmisiä tässä kaikki ollaan, joillain on vähän enemmän itsekuria ja joillain vähän vähemmän, mutta ei se ole niin vakavaa ja kaikki on korjattavissa! :)
Ps. Näille herkuille oli syykin: tänään oli J:n synttäripäivä!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kaunis ♥